Mayhem – Chimera

Dead ja Euronymous pysyvät poissa, mutta Mayhem on taas täällä. Mielipiteitä edellisellä Grand Declaration of War -levyllään kahtia jakanut kulttibändi viskoo uutukaisellaan menemään nykyaikaistettua black metallia. Männävuosien rupuisista kellariäänityksistä on siirrytty ajan hengen mukaisesti kliinisempään ja kuivempaan soundiin, mutta tahti ei juuri ole hidastunut. Soittotaitokin mustametallivaareilla tuntuu yhä olevan hanskassa, sen verran perusblackista poikkeavia teknisiä kikkailuita Chimeralta löytyy.

Teknisyys ei onneksi ole levyn itsetarkoitus, vaan se toimii lähinnä piristysruiskeena päällisin puolin monotonisissa kappaleissa. Taustalla virtaa kuitenkin monimutkaisia kuvioita ja paikoitellen varsin kekseliäitä sävellyksiä, jotka on onnistuttu hitsaamaan suoraviivaiseen tulitukseen. Etenkin Hellhammerin rumpalointi vaihtelevine rytmeineen ja hulppean nopeine mättökomppeineen kuulostaa jälleen kerran mainiolta.

Kappaleet ovat riittävän lyhyitä pitääkseen kuulijan mielenkiinnon yllä, brutaalimpi raasto kun tahtoo täyspitkällisen aikana usein muodostua lopun vasta häämöttäessä tasaisen tylsäksi tappamiseksi. Myös muutamat poikkeukset peruskaavaan, kuten oudot kitaravenkoilut ja My Deathin maaninen mieskuoro-osuus, antavat lisäpontta blastbeatin takomiseen.

Chimera edustaa sitä suuntaa, johon black metal on jo jonkin aikaa ollut menossa. Kuuluisat pörinäkitarat ja hypnoottisen tasapaksu perkussionakutus ovat saaneet vierelleen terävämmän tuotannon ja vaikutteita teknisestä deathista. Valitettavan suuri osa tämän genren omaksuneista bändeistä on täysin yhdentekeviä, mutta Mayhemin tuorein veto poikkeaa niistä miellyttävästi edukseen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-03-24
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.