Frost – Talking To God

Anaal Nathrakhissakin vaikuttavan Irrumatorin luotsaama Frost ei englantilaisesta alkuperästään huolimatta puhu jumalalleen brittiläisen kohteliaaseen tyyliin, vaan tyytyy huutamiseen peräti kahden vokalistin voimin. Syytä onkin, sillä albumin nauhoitussessiot venähtivät huomattavasti oletettua pidemmäksi äänitteet sisältäneen kovalevyn kärähdettyä kuin kirouksen voimasta.

Blackin ja deathin yhdistelmää hyväksi käyttäen yhtye luotsaa liskomaiseen kärinään ja raskaisiin sointuihin pohjaavaa pyhää vihaansa kohti taivaallista kotia. Musiikki on sävyltään mustaa, mutta yltiopäisten mättökomppien sekä suttuisten kitarasahausten sijaan pääruoka tarjoillaan hitaiden ja terävien riffien sekä kuolomaisen rumpupatteriston yhteydessä. Vokalistien karhea yökkäily sopii tasaisen repivään äänimaailmaan kuin pukli rinnuksille.

Kovin omaperäisissä tunnelmissa yhtye ei liiku, mutta kahdesta genrestä on kerrankin otettu hyvät puolet ja yhdistetty ne miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Nimikkobiisi Talking to God esimerkiksi tuo kyborgimaisine soundeineen ja orkestraalisine lisineen epäilyttävästi mieleen tätä nykyä samoilla vesillä seilaavan Dimmu Borgirin. Yksinkertaisella kaavalla kulkevista biiseistä on kuitenkin saatu kohtalaisen tarttuvilla sävellyksillä ja hyvällä tuotannolla aikaan menevää blackia.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-03-18
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.