Nailbat – Honest To Goodness

Oululainen Nailbat soittaa grungerockia nuoruuden innolla. 16-18-vuotiaat koltiaiset ovat käyneet äänittelemässä viiden biisin demon tasoltaan vaihtelevaa ja ei-niin-omaperäistä materiaalia.

Demo lähtee käyntiin äänitteen selkeästi parhaalla biisillä Something Against Us, joka on varsin energinen ja tarttuva. Harmi kyllä biisi jää demon ainoaksi suuremmaksi tähtihetkeksi. Seuraavana kuultava Overcome on melko suora Nirvana-plagiaatti rumpukomppiaan, riffittelyään ja vokalisointiaan myöten. Biisi on sinällään tarttuva ja esityksenä toimiva, mutta mitään omaa siinä ei ole nimeksikään.

Muu levyn materiaali jatkuu melko keskinkertaisena kahden aiemman esityksen viitoittamalla tiellä. On The Wall nytkyttelee eteenpäin vaihtelua tuovalla discokompilla, mutta kesto on venytetty aivan liian pitkäksi mm. tönkön “kitarasoolon” avulla. Only You Know käy jälleen varkaissa Nirvana-laulukirjalla, vaikkakin mukana on myös pientä action rock -draivia, jollaista kuullaan enemmän päätösbiisi Can’t Controlissa, joka on avausbiisin ohella demon kärkipäätä. Lisäksi levyllä on kolme “bonusraitaa”, mutta ne jätettäköön huomioimatta. Ne koostuvat lähinnä huonosoundisesta treenidemo- ja livemateriaalista, eikä niiden mukaan ymppääminen palvele oikein mitään tarkoitusta.

Bändin soitto on energistä vaikkakin melko yksioikoista. Kitarasovitukset eivät loista omaperäisyydellään, muutama The Pixies-tyylinen vinkaisu osuu välillä piristävästi korvaan, mutta muuten tyydytään perussahaamiseen. Rumpalointi takkuilee välillä ja demon kömpelöt rumpusoundit vielä vähän pahentavat asiaa, mutta nuoruuden innolla pieksetään eikä meininki laahaa. Suurin miinus bändin ulosannissa tulee laulusta, joka on miltei koko ajan aika epävarmaa ja ponnetonta valitusta ja oikea nuottikin on välillä vähän hakusessa. Kurt Cobainin huutomaneerit kyllä hallitaan, mutta oma tulkintatyyli täytyisi löytää ja panostaa siihen. Demon soundit ovat rumpujen pökkelömäisyyttä lukuunottamatta hyvät ja selkeät. Kitara ja basso murisevat hyvin ja laulu kuuluu selkeästi.

Esikuvien liiallisesta kopioinnista huolimatta bändillä on orastava visio omasta identiteetistään. Peliin pitäisi vain tuoda rohkeasti lisää omaa ilmettä. Pelkkä retromatka reilun kymmenen vuoden taakse ei riitä pitkälle.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-11-22
Arvostelija : Aki Kuosmanen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.