Bloodpit – Platitude

Tampereelta ponnistava Bloodpit on hioutunut muutaman vuoden yhteensoiton jälkeen osaavaksi hardrockia soittavaksi ryhmäksi. Ei nimi miestä pahenna, mutta mies voi pahentaa nimen (platitude=latteus, suom.). Platitude-EP:n perusteella ”Verimontulla” tuntuisi olevan selkeä visio siitä mitä ollaan tekemässä ja mihin suuntaan ollaan menossa.

Levyn aloittava Autumn on perushumppa ja ei sytytä vielä liekkeihin vaikka kertosäe jo lämmitteleekin. Kertosäkeen laulu ei kanna ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Rankemmin rokkaava Bad Echo myös hyvä yritys ja rokkaa parhaimmillaan todella hyvin, mutta se nasevin isku päin nenää jää tulematta. Laulaja esittelee tässä biisissä onnistuneesti luojan lykkynä tai opiskelun tuloksena saatua lauluääntään. Bright Figment lähtee napakasti ja säkeistö on hyvä, mutta kertosäkeessä sorrutaan turhanpäiväiseen hoilaamiseen. Kertosäe jää todella huteran kuuloiseksi “kaanoni-laulannan” toimiessa heikosti. Potin kerää kotiin nimibiisi Platitude. Tässä biisissä on sellainen hieno, mahtipontinen kertosäe, joka tekee tämän genren biiseistä kuuntelemisen arvoisia. Tuplattu laulu kuulostaa upealta. Taustalla hoilaava naislaulukin toimii hyvänä tehokeinona.

Bloodpit on lupaavan kuuloinen poppoo, kuitenkaan se ei ole vielä aivan valmista kauraa. EP:n ainut valmiin kuuloinen biisi on nimibiisi. Soitossa ei ole moitteen sijaa ja laulaja laulaa monen monta kilpakumppaniansa suohon. Soundit voisivat olla rehellisesti rockimmat ja vähemmän metalliset. Nimi Bloodpit tuottaa jo tarpeeksi assosiaatiota metallibändistä. Toivottavasti Bloodpit haluaa olla rock!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-03-23
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.