Private Line – Forever And A Day

Kun saatekirjeessä verrataan kiekolla vokaaliosuudet hoitavaa Sammyä Sebastian Bachiin, temmataan rima heti kättelyssä liian korkealle. Kaveri kyllä hanskaa kohtuullisesti nahkahousukieunnan ja pysyy jopa nuotissakin (nyt kun vielä lyyriset suoritukset saataisiin kuosiin). Yhtyeen suurin ongelma on siinä, että tämän saman rutiinin ovat bändin selvääkin selvemmät esikuvat hoitaneet kotiin paljon paremmin – vastoin tahtoanikin lienee sitten pakko mainita tuo tuskallisen haettu Hanoi Rocks.

Soitannollisesti bändi on ihan pätevä, muttei mitenkään poikkeuksellinen. Toisen raidan cheerleader-ote on hymyilyttävän toimiva, omaleimainen sovituskikka. Koskettimet viimeisessä biisissä värittävät osuvasti äänimaailmaa, mikä muutoin on aika tavallista rokkituhnua. Itse varsinaisesta sinkkubiisistä ei ole löydettävissä mitään keskivertosuosta nostavaa. Eväitä tuntuisi pumpulla löytyvän parempaankin lohkaisuun, mutta tämä ei kyllä ikuisesti soittimessa pyöri. Päiväkin on liikaa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-03-01
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.