In Flames – Soundtrack To Your Escape

In Flamesin uutukainen ei ole helppo tapaus. Koska on ollut jo vuosia selvää, että Jester Racen tunnelmiin ei ole palaamista, bändin levyihin on niiden ilmestyessä yrittänyt suhtautua kuin minkä tahansa ennestään tuntemattoman aktin levytyksiin. Liiallista vertailua menneisiin on turha harrastaa, kun kaikkia albumeja ei maallikon toimesta tunnistaisi edes saman yhtyeen tekeleiksi. Riippumatta siitä, miten Soundtrack to Your Escapea lähtee tarkastelemaan, se ei päästä kuulijaa helpolla.

Bändin järjestyksessä seitsemäs pitkäsoitto vaikuttaa aluksi hämmästyttävän sekavalta ja heikolta. On luonnollista odottaa jonkinlaista jatko-osaa Reroute to Remainille, ja sellainen osittain saadaankin, mutta yhtye ei ole jäänyt jumittamaan edellislevyn aikakauteen. Reroutesta on kehitytty yleisesti ottaen raskaampaan suuntaan, mutta ei samalla tavalla kuin “raskas” on totuttu käsittämään aiemmilla julkaisuilla. Jyräävät riffit ja moderni soundimaailma peittävät alleen kaiken, mitä Svenssonin tukevien rumpujen ja Fridenin luvalla sanoen monipuolisen vokalisoinnin alta jää kuuluviin. Melodioissa on karsittu miksaamalla lead-kitaraa taaemmas, mutta vastapainoksi meteliä luodaan vaihtelevilla konesoundeilla, jotka tuovat mieleen näkymiä Commodore 64:n äänimaailmasta 90-luvun europoppiin.

Ensimmäiseksi sinkuksi valittu The Quiet Place ei ole kummoinen rutistus. Fridenin laulu ei ole koskaan kuulostanut yhtä valittavalta, ja kappale sinänsä tuntuu olevan vain sinne tänne soittelemista ilman kummempaa asiaa. Sama mitäänsanomattomuus vaivaa kuuntelun alkuvaiheessa lähes kaikkia raitoja. Biisien osat eivät tunnu sopivan yhteen, ja hyviä aineksia pilataan huonoilla tyylivalinnoilla. Esimerkiksi keskitason asenneriffi laadukkaan melodeath-juoksutuksen päätteeksi on omiaan laskemaan tunnelmaa. Vähitellen osa paloista onneksi loksahtaa paikoilleen, ja karkeasti puolet levyn materiaalista alkaa tuntua kuuntelukelpoiselta. In Search for I ja kömpelösti nimetty Superhero of the Computer Rage jyräävät suoraviivaisuudellaan, ja rauhallisempaa osastoa edustava Evil in a Closet yllättää tarttuvalla poppiskertosäkeellä ja muita sävellyksiä paremmin jäsennellyllä rakenteella. En ihmettele, jos tämä kappale lyödään seuraavaksi singlelle.

Yleisen sekavuuden ohella Soundtrackin ongelma on ennenkin In Flamesin heikoimpana lenkkinä pidetty Fridenin ääntely. Puhdas laulu on yksinkertaisesti liian heikkoa vikinää ja mutinaa raskaan musiikin keskellä, ja rääkyminenkin vedetään tällä kertaa hieman yli. Friden luo liikaa kontrastia kappaleiden melodisiin osiin rähisemällä mikrofoniin äänensä riekaleiksi. Tyyliä kannattaisi kehittää selkeämmin kunnon örinäksi tai perinteisen melodiseksi ja vahvaksi, tällainen yli- ja alisuorittamisen välillä vaihtelu syö turhaan musiikin tehokkuutta.

In Flames tekee varmasti monien tahojen mielestä sen, mitä siltä odotettiinkin. Miljardeja myyneen Rerouten seuraajaksi väännetään uusi MTV-kelpoinen levy, ja matka Kornin, Slipknotin ja kumppaneiden kelkassa voi jatkua. Jos levyä onnistuu kuitenkin kuuntelemaan ilman liikoja ulkopuolisia vaikutteita, siltä löytää joukon hyviä elementtejä ja maukkaita yksityiskohtia. Ne olisi voitu hyödyntää paljon paremminkin, mutta kuunteleehan tuota näinkin. Soundtrack ei missään tapauksessa yllä In Flamesin parhaiden revitysten joukkoon, mutta huonomminkin olisi voitu onnistua.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-03-04
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.