Lisa Gerrard & Patrick Cassidy – Immortal Memory

Lisa Gerrard tunnetaan parhaiten Dead Can Dancen toisena puoliskona. Yhtyeen lopetettua toimintansa tämä vahvaääninen laulajatar on tehnyt musiikkia paitsi omille soololevyilleen myös elokuvia varten. Näistä ensimmäisenä mieleen tulee hänen yhdessä Hans Zimmerin kanssa työstämänsä, monesti palkittu Gladiaattori-soundtrack. Gerrard on äänenkäytössään ehdottoman karismaattinen ja monipuolinen laulaja, mutta Immortal Memoryn sävellykset eivät tee oikeutta hänelle. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tämä irlantilaisen säveltäjän Patrick Cassidyn kanssa tehty levy kuulostaa häpeällisen halvanoloiselta new agelta.

Gerrardin taannoiset keskiaika-etno-mystisyydet ovat nyt saaneet väistyä osin oopperamaisten hartausten, osin vain tyhjyyttään humisevien syntikkatunnelmointien edestä. Kauneimmillaan levy on vaikuttavan Song of Amergin –aloituksen ja pienimuotoisemman Maranathan aikana. Vielä Elegy onnistuu jollain tapaa koskettamaan. Näissä usein klassisen musiikin muotokieltä noudattavat sävellykset tukevat hyvin Gerrardin laulua ja aikaansaatu tunnelma seesteisen meditatiivinen mutta silti voimakas ja puhutteleva. Pöhötautia potevat jylhyydet kuten Amergin’s Invocation eivät sen sijaan toimi lainkaan.

Pahimmillaan levy on todella epämääräistä maalailua, joka ei aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia. Jos keskinkertaisilla sävellyksillä on haluttu nostaa esiin Gerrardin ääntä, on siinä kyllä onnistuttu, mutta samalla kokonaisvaikutelma on jotenkin pilalla. Kirkkolaulumaiset kappaleet ovat hieman ongelmallisia nekin. Uruilla säestetyn Psallit In Aurit Dei askeettisen riisuttua henkevyyttä kuuntelee mielellään vähän matkaa, mutta 9 minuuttia on liikaa.

Sanoitukset ovat kokoelma eri aikakausien ja kulttuurien tekstejä, joilla ei vaikuttaisi olevan juuri mitään tekemistä toistensa kanssa. On Isä Meidän –rukouksen aramealaista versiota, on myyttistä irlantilaisrunoutta gaelin kielellä, W.B. Yeatsia, John Miltonia, jne. On kyllä pakko myöntää, etten ole musiikin yleisen latistavuuden takia viitsinyt näihin teksteihin sen syvällisemmin perehtyä.

Immortal Memoryn hienot kannet kätkevät sisäänsä pahvilavastuksilta vaikuttavia musiikillisia maisemia. Mutta niissä on vaatimattomimmillaankin aina yksi kirkas kiintopiste. Lisa Gerrardin ääntä kyllä kuuntelee mielellään. Pisteet hänelle.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-03-19
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.