Drive – 1st Class Enemy

Nyt se on vihdoinkin sitten julkaistu. Helsinkiläisen metallisekstetti Driven debyyttialbumia on viilattu jo kaksi vuotta ja nyt se on viimein valmis ja kaupan hyllyllä. Kyllä se levyn tekeminen on hankalaa. Siitä pystyvät Driven miehet pitämään varmasti hyvinkin pitkän luentosarjan.

Ensimmäisen Circles-demon jälkeen on tätä levyä odoteltu useammassakin taloudessa mielenkiinnolla. Driven kaltaista metallia kun ei Suomessa ole liikaa tehty. Bändiä on ihan alusta asti kuvattu Slipknotin ja Fear Factoryn äpärälapseksi, mitä se kieltämättä osittain onkin. Fear Factorylta on napattu laulumelodioihin paljonkin vaikutteita ja lisäksi FF:stä tuttua rumpukomppia kuullaan myös Driven biiseissä. Slipknottiin voidaan yhtäläisyysviiva vetää puolestaan kaahauskohtien aggressiivisuuden vuoksi. Alkuun tunnelmiksi jääkin juuri noiden kahden bändin yhdistelmä, mutta lisäkuuntelussa kokonaisuus kääntyy kuitenkin Driven eduksi. Bändi ei ole vain kopio esikuvistaan, vaan mukana on paljon muutakin.

Hysterical räjäyttää levyn käyntiin raskaalla jyräriffillä ja heti alusta alkaen on selvää, että nyt ei ole kyseessä mitkään kevyet treenit. Runnovat riffit jatkuvat koko levyn ajan unohtamatta kuitenkaan sitä, että ilman keveitä väliosia ei raskaat osat tunnu raskailta. Rytmiryhmä loihtii taustalle rytmejä, jotka tuovat paikoitellen mieleen Sepulturan. Tähän lisätään mausteeksi synat, joita olisi minun puolestani voinut käyttää enemmänkin. Kahden vokalistin avulla saadaan lauluosista monipuolisia, joissa yhdistyvät niin anselmomainen huuto, bellmäisen puhdas ja melodinen laulu sekä tämän päälle J. vielä räpäyttää silloin tällöin. Hieman jäin kuitenkin kaipaamaan vokalistien välistä ottelua hieman Raging Speedhornin tyyliin. Nyt vokalistit jäävät hieman omiksi yksittäisiksi elementeiksi. Siinä vaiheessa kun nämä äänet saadaan yhdistettyä yhdeksi kokonaisuudeksi on paletti lopullisesti kasassa.

Täytyy myöntää, että ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen olin hieman pettynyt tulokseen, mutta levy on parantunut muutamien lisäkierrosten jälkeen. Ei tämä lähelläkään täydellistä vielä ole, mutta hyvä debyytti on kuitenkin kasassa. Keskiverron yläpuolelle tällä päästään helposti ja monipuolisuus nostaa pisteitä vielä piirun verran. Tästä on hyvä jatkaa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-02-25
Arvostelija : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.