Diablo – Eternium

Diablo on täällä taas ja nyt jo kolmannen kerran. Bändi on salakavalasti kiilannut itseään kotimaisen metallin eturiviin. Uusimmalla levyllä tuntuu lopullisesti myös isompi yleisö löytäneen tämän Tampereen ja monen mielestä koko Suomen kovimman hevibändin. Tästä todisteena on viimeistään levyn kiilaaminen aivan Suomen virallisen listan kärkisijoille ja näyttää levy siellä roikkuvan kauemmin kuin yhden viikon.

Diablon kolmas levy, Eternium, on ylistys metallimusiikin ikuisuudelle. Bändi on onnistunut taikomaan esiin yhä vain jylhempiä äänimaisemia, joita suurin osa bändeistä todennäköisesti kateellisena seuraa. Tätä levyä voi oikeasti kuvata ristiriitaisella melodinen ja raskas –termillä. Melodiat on viety paikoitellen jopa liiankin äärimmilleen ja samaan aikaan rytmiryhmä paukuttaa taustoiksi tiukkaa tapporytmiä. Kun tämän päälle liimataan vielä vokalisti Rainer Nygårdin monipuolistunut ääni, niin peruspaketti on kasassa enemmän kuin paremmin.

Kun perusasiat ovat erinomaisessa kunnossa, niin suurimmaksi ongelmaksi nouseekin kokonaisuus. Voi olla, että tämä johtuu vain itsestäni, mutta kokonaisuutena levy jättää kylmäksi. Yksittäisten loistavuuksien yhteistulos ei nosta levyä toiseen potenssiin. Levyltä löytyy loistavia esimerkkejä siitä miten heviä pitää tehdä. Omaksi suosikikseni nousee The Preacher, joka biisin avaavasta ”voi perkele” –huudahduksesta alkaen on ehkä parasta Diabloa ikinä. Biisissä on onnistuttu yhdistämään bändin erikoisosaamisalueet juuri niin hyvin kuin se vain on mahdollista. Melodia kantaa biisiä koko ajan, rytmi pakottaa pään heilumaan pakostakin, Rainerin laulu vaihtelee puhtaasta huutoon ja itse sävellys on monipuolinen ja erittäin tiukka.

Diablo-levyiltä on yleensä löytynyt jotain erikoista. Ekalla mukana oli Abba-koveri, toisella puolestaan vieraili Paleface. Tällä levyllä ei niin yllättäviä vetoja ole ilmaantunut, vaan erikoisuudet ovat hyvinkin perinteisiä. Queen of Entity –biisissä vierailee kuningattarena Pornorphansin vokalisti Jytt ja lisäksi mukaan on heitetty yllättäen yksi instrumentaalibiisi, Omerta.

Kaikesta huolimatta Eternium on Diablon paras levy. Bändi seisoo tästä lähin täysin omilla jaloillaan eikä vertauksia juurikaan voi tehdä mihinkään. Ehkä tämä on myös se suurin ongelma, kun bändiä halutaan viedä ulkomaille. Kun bändille ei voi lyödä kylkeen mitään kategoria-tarraa, niin kenelle sitä yrittäisi myydä. Ehkä tässä tapauksessa kohderyhmäksi voidaan yksinkertaisesti määritellä hyvästä hevimusiikista pitävät ihmiset.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-02-05
Arvostelija : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.