Various – Hopeinen Kuuluotain

Alavuden rock-yhdistyksen koostama kymmenen bändin omakustannekokoelma on harvinainen ilmestys. Eniten ihmetyttää, että Alavuden kokoisesta kaupungista löytyy noin monta kelpoa harrastelijabändiä. Heti alkuun kuitenkin täytyy mainita, että tuskin kelpuuttaisin ainuttakaan levyllä esiintyvää bändiä oman levy-yhtiöni talliin, jos minulla sellainen olisi. Jos levyyn suhtaudutaan kylmän ammattimaisesti, levyllä esiintyvät bändit jakautuvat kahtia – niihin joilla on yritystä ja potentiaalia, mutta ei keinoja totuttaa ideoitaan ja sitten niihin joilla ei ole kumpaakaan. Sanoisin, että kuitenkin puolella bändeistä olisi mahdollisuudet levytyssopimukseen, joko ideoiden ja taidon kehittymisen myötä tai asiantuntijan ohjauksessa.

Taso aloittaa pelin varsin tutunkuuloisella demomateriaalilla. Biiseissä on toki ideaa ja toteutusta, mutta mitään omaa ei nauhalle ole tarttunut. Tahra-nimisen bändin Linkin Park -sävytteinen semiraskas tulkinta kuulostaa ajoittain varsin varmalta. Laulajan laulu on miksattu erikoisesti ja muutenkin laulajan kannattaisi miettiä millä saisi väriä varsin harmaankuuloiseen esitykseensä, yleensä efektit eivät ainakaan paranna muuten epävarmaa suoritusta. Masqueragen ensimmäinen biisi on tylsää, joskin lähes ammattimaista perinne-powermetallia. Toinen biisi nappaakin sitten koko levyn ykkösbiisin palkinnon. Ekalla kuuntelukerralla en osaa päättää ovatko kertosäkeen kuoro-huudahdukset mahtavia vai ihan älyttömän korneja. Parin kuuntelukerran jälkeen biisi toimii mahtavasti. Turha varmaan mainita, että kaikki kliseet tehdään, mutta ei siitä aina kannata välittää, biisi on hyvä!

Calmon raspikurkkuinen laulaja kaipaisi ainakin 10 kiloa lisää voimaa tulkintaansa – ei saa säästellä vaan pitää huutaa niinkun yleinen syyttäjä sillon kun on sen aika. Normaalimäen laulaja menisi täydestä Pate Mustajärvenä ensimmäisessä kappaleessa. Hyvät bileet -biisi onkin sitten tehty Eläkeläisten hengessä. Parasta Ennen tuo mieleen välillä Tuomari Nurmion välillä Absoluuttisen Nollapisteen, tuoden ilmoille kokoelman taiteellisesti haastavimman teoksen Miehen tie. Meininki on ajoittain todella hyvä. MIP:n eka viisu tarjoaa Sentenced-henkistä suomimetallia ihan piristävällä otteella sijoittuen kokoelman tiukkaan kärkiryhmään. Toka biisi omaakin sitten jo progressiivisia sävyjä muistuttaen 70-lukulaista ilmaisua. Global Illusion pokkaa parhaan intron potin itselleen. Rumpali hakkaa kannujaan kuin naapurin koiraa, mutta laulaja on ihan toisesta maailmasta muun musiikin kanssa. Lisää voimaa, uskallusta ja alleviivausta!

Tosi vaikea tälle on bändien erilaisen tason takia mitään arvosanaa antaa. En antaisi ollenkaan, jos ei olisi pakko. Siispä 3.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-04-07
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.