Axel Rudi Pell – Kings And Queens

Axel Rudi Pell paahtaa albumilta toiselle vakaana kuin kallio ja muuttumattomana kuin ajan kulku. Herran uusin albumi on liki samanlainen kuin edellinenkin, tosin sillä erotuksella, että tämä albumi on hivenen huonompi.

Kings And Queens noudattaa samaa linjaa kuin edeltäjänsäkin, niin musiikillisesti kuin biisijärjestyksellisestikin. Hätäisempi ihminen voisi luulla, että Axel Rudi Pell on tehnyt saman albumin kahteen kertaan eri lyriikoilla.

Tällä albumilla ei varsinaisia helmiä ole. Kymmenenkään kuuntelukerran jälkeen ei nouse esiin biisin biisiä, joka olisi pakko kuunnella kerta toisensa jälkeen. Axel Rudi Pell on tehnyt albumista vahvan kokonaisuuden, joten albumi soi ja soi yhä uudelleen kunnes joku muu kuin kuuntelija hermostuu jatkuvan renkutukseen.

Onneksi Axel Rudi Pell ei ole vaihtanut vokalistia. Johnny Gioelilla on yksi voimakkaimmista, monipuolisimmista ja parhaimmista lauluäänistä, jonka tiedän. Ja tämän kaltaiseen musiikkiin Gioelin ääni sopii parhaiten.

Axel Rudi Pellin musiikkia on suht vaikeaa kategorioida. Sanoisin, että hän tekee jotain raskaan melodisen rockin ja melodisen heavyn väliltä. Ja lyriikat eivät lainkaan vastaa herran persoonaa, joka on hulppean hauska ja humoristinen. Lyriikat kun tuppaavat olemaan synkemmän puoleisia.

Jälleen kerran uuden julkaisun myötä siintää pieni toivo, että Saksan variksenpelätin saapuisi joskus Suomeenkin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-02-23
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.