Notre Dame – Demi Monde Bizarros

Pariisin Notre Dame on vuosien saatossa tullut kuuluisaksi huonoryhtisten kellonsoittajien myötä. Tällä kertaa koukkuselän roolissa nähdään mm. King Diamondissa, Dream Evilissä ja muussakin epäilyttävässä seurassa viihtynyt Snowy Shaw. Kirkonkellot eivät soi kauniin heleästi, vaan jotakin on mennyt hirveällä tavalla pieleen tämän suntion koulutuksessa.

Snowylla on ilmeisesti ollut vaikea lapsuus tai eteen on myöhemmin ilmaantunut ylitsepääsemättömiä ongelmia. Mitään muita syitä on nimittäin vaikea uskoa näin perverssin musiikin tekemiseen. Notre Damen metelöintiä on kuvattu mm. sanoilla kauhu, bläkkis, doom, gootti, shock rock ja avantgarde. Kaikki sopivat tavallaan yhtyeen ensimmäiseen täyspitkään Demi Monde Bizarros, joka nimensä mukaisesti kuvailee elämää varsin kummallisessa maailmassa. Suurin osa ruotsalaiskummajaisten materiaalista on jonkin sortin rokkaavaa metallia, joka tarttuu takaraivoon helposti sulatettavilla melodioilla, mutta jättää samalla kuulijan ihmettelemään. Kappalerakenteet ovat verrattain yksinkertaisia, mutta niissä on jotakin periksiantamatonta, kummallista ylpeyttä ja tietoisuutta omasta erilaisuudesta.

Snowyn laulu tuo myös omat luonnonvastaiset puitteensa soppaan. Miehen suusta pulppuavat sulavasti niin perinteinen räyhääminen, kuin 80-luvulta tuttu Right Said Fred -tyyppinen matala mutina. Levy päätetään kieli poskessa heitettyyn These Boots Are Made for Walking -coveriin, joka ei ole aivan ilmeisimpiä biisivalintoja tällaiselle yhtyeelle.

Notre Dame soittaa mielenvikaista musiikkia mielenvikaisille ihmisille. Kenenkään kopioinnista poikia ei todellakaan voi syyttää. Kokeilkaa itse, minä en enää uskalla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-03-06
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.