Stereolab – Margerine Eclipse

Stereolab on omassa 60-lukulaisessa futurotaidepop-genressään verraton. Yhtyeen soundi on miltei instituutio vaihtoehtopiireissä, eikä kakkoslaulaja Mary Hansenin traaginen poismeno ole muuttanut sitä oleellisesti. Margerine Eclipsellä, kuten kahdeksalla edellisellä Stereolab-levyllä, elektroniikkaa hyrrää, humisee, helisee, puksuttaa ja fuusioituu orgaanisten soittimien kanssa pumpulimaiseksi äänitapetiksi. Musiikki on läpeensä miellyttävää, lämmintä ja sympaattista. Pian kuitenkin huomaa ne ominaispiirteet, jotka erottavat yhtyeen musiikin tavallisesta kitsch-hömpästä. Laetitia Sadierin ranskaksi ja englanniksi laulamat filosofis-runolliset pohdinnot kontrastoituvat hattarankevyihin ääniutopioihin, ja hypnoottisen minimalistiset sävellykset sisältävät loputtomasti yksityiskohtia.

Stereolab on tuotteliaisuudestaan huolimatta pysynyt tiukan uskollisena omalle soundillensa ja musiikilliselle konseptillensa. Nykyään orkesterin täytyisi todella venyä sävellystyössään, jotta tulos kuulostaisi tuoreelta ja mieleenpainuvalta. Margerine Eclipseltä ei erityisempiä ponnisteluja välity, vaan homma on hoidettu rutiininomaisesti käsityöläisasenteella. Levyn kappaleet rullaavat tasaisen pehmeästi ja yllätyksettömästi eteenpäin, ja vasta Margerine Rockin ja The Man With 1000 Cellsin kohdalle ilmaantuu tarve tarkistaa biisien nimet levynkannesta. Keskivaiheen loivan ylämäen jälkeen taso laskee taas vaatimattomammaksi, eikä edes moniosaisen Dear Margen velmu siirtymä balladista diskoon jaksa innostaa.

Margerine Eclipse on harmillisen vaisu lisäys Stereolab-diskografiaan, muttei kuitenkaan huono levy. Yhtyeeseen tutustumisen kannattaa kuitenkin aloittaa vaikkapa Emperor Tomato Ketchupista.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-02-20
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.