Kemet – The Night Before

Ranskan pojat ovat päättäneet vaihtaa baskerit ja patongit hirttoköyteen sekä partateriin, sillä nyt tehdään niin traagista ja surumielistä goottia, että naapurin goottityttö Nemi -kloonilta nousee pala väkisinkin kurkkuun. Punaviini kuuluu luonnollisesti yhtyeen repertuaariin, enkä ihmettelisi jos yhtyeen vokalistin lavaimagoon liittyisi jatkuva ketjussa polttaminen, sillä kotoisen Ville Valomme maneereita matkitaan liiankin orjallisesti.

Yhtyeen tarjoama goottimetalli on hyvin tuotettua ja soitettua, mutta sen musikaalinen sisältö on nollaluokkaa. Biisit ovat mitäänsanomattoman unettavia räpellyksiä, jotka saavat niskakarvat pystyyn inhosta. Kuin pisteenä i:n päälle vokalisti Eric kuvittelee osaavansa laulaa kuin jo mainittu Him-keulakuva tai Anathemasta tuttu Daniel Cavanagh, onnistuen suorituksessaan kuitenkin naurettavan huonosti.

Kemet on sen tason orkesteri, että se uppoaa takuuvarmasti keski-iältään 15-vuotiaisiin tyttöihin. Raavaalle miehelle tämä ei kuitenkaan tarjoa yhtään mitään. Yhden plussan tästä kuitenkin keksin: Levystä lähti kiva metallinen kilahdus, kun se tipahti peltisen roskalaatikon pohjalle.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2004-02-23
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.