Desert Planet – Joystick Pop

Tietokone- ja videopelien historian alkuaikoina pelimusiikit olivat varsin selkeästi oma genre, joka on sittemmin lähes kuollut aluksi aitoja instrumentteja (useimmiten epätoivoisesti) jäljittelevien midi-musiikkien ja sittemmin cd-tasoisen äänen tallennusmahdollisuuksien myötä. Jälkensä se on silti jättänyt, sillä etenkin 80-luvulla monista pelimuusikoista nousi maailmankuuluja nimiä, joita monet elektronisen musiikin tekijät vielä tänäkin päivänä kumartavat.

Vaikka synteettinen videopelimusiikki onkin nykypäivänä lähinnä nostalgikkojen touhua, löytyy onneksi vielä tahoja, jotka tekevät musiikkia vanhojen klassikkojen hengessä ja näin ollen kunnioittavat tätä varsin aliarvioitua musiikin osa-aluetta. Suomalainen Desert Planet -kaksikko on yksi tällainen taho, ja kollektion albumi Joystick Pop sisältää upean kavalkaadin alkuaikojen pelimusiikkien hengissä popittavaa pilputusta.

Yksinkertaiset sävellykset, tarttuvat melodiat ja nopeat välitilulilut ovat kuin suoraan Commodore 64:n peleistä revittyjä, etenkin kun soundit voisivat hyvin olla kyseisen laitteen äänipiirin tuottamia. Ja miksei näin voisi olla, onhan kuusnepan äänipiiristä rakennettu syntetisaattoreita, ja esimerkiksi suomalainen artisti Tero vääntää materiaalia pelkällä kuuslankulla. Joka tapauksessa, antiikkisten videopelien henki on saavutettu Desert Planetin hanskoissa enemmän kuin erinomaisesti.

Kappaleiden nimet, kuten esimerkiksi Lost Galaxians, Alien Hunters, Blockhead Warrior ja Load New Mode viittaavat vahvaan pelihistorian tuntemukseen, mikä on olennainen osa tämänkaltaisen musiikin luomista. Sinänsä simppelissä musiikissa on samalla sekä huumoria ja ironista kliseillä leikittelyä että vakavaa, jopa jumalaista suhtautumista uudenlaisen populaarikulttuurin aikanaan tuottamaan viehätykseen. Moni vanha harrastaja innostuu yhä saadessaan käteensä Tac-2:n ja eteensä ruudulle vaikkapa Boulder Dashin, mutta kukaan heistä ei voi olla huumaantumatta kuullessaan esimerkiksi Arkanoidin tai Commandon tunnarin. Niin paljon voi musiikki tallentaa.

Cover-kappaleet Joystick Popin kaltaiselle levylle olisi ollut syytä valita paremmin. Ainoa ikivihreä levyllä on Deltan tunnusmusiikki, joka ei ole herkullisin mahdollinen klassikko, olkoonkin, että sävellys on legendaarisen Rob Hubbardin käsialaa. Varsinaisen järjetön ratkaisu on kuitenkin idioottimaisen kuluneen Popcornin sisällyttäminen levylle sillä perusteella, että se on ollut Pengo-nimisen kolikkopelin tunnusmusiikkina. Herätkää, pahvit!

Lainakappaleiden horjuvasta käytöstä huolimatta levyn kuuntelu ei keskeydy ennenaikaiseen game overiin. Tyylitajulla toteutettu ajankuvalevy kantaa loppuun saakka ja päättyy Imatran Voiman käsittelemään Secret of the Saltmineen, jonka synkkä tunnelmointi kiteyttää levyn viestin upeasti kasaan: vielä yksi peli, sitten menen nukkumaan…

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-02-19
Arvostelija : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.