Misery Inc. – Yesterday´s Grave

Paljon on joessa vettä virrannut sitten Suomi-metallin alkuaikojen. Muutama vuosi sitten Misery Inc. -debyytti olisi todennäköisesti otettu kiljuen vastaan esimerkiksi Spinefarmilla, mutta nyt Myrskylästä lähtöisin oleva viisikko on saanut suunnata levysopimuksen hakumatkalle kauemmas. Saksalainen ZYX Music julkaisee levyn helmikuun alussa lähinnä Keski-Euroopan markkinoita ajatellen, mutta eiköhän bändin pohjoiseen kotimaahankin muutama yksilö rantaudu.

Misery Inc. on lähtenyt tavallaan turvalliselle tielle. Erilaisia musiikillisia nyansseja on lainailtu pala kerrallaan metallin eri lajeista, kuitenkin sen verran varioiden ja soveltaen, että suorasta rosvoamisesta ei voi puhua. Vaikutteet myös osoittavat niin moneen suuntaan, että yhtyeen pudottaminen johonkin tavallisimmista lokeroista ei olisi mielekästä.

Tutuin ruokametaforin ilmaistuna Misery ottaa jauhelihat Sentencediltä, perunat Göteborgin sunnuntaimarkkinoilta ja sekavihannekset on heittänyt pataan tuottajana toiminut Entwine-rumpali Aki Hanttu. Lisätään Enter My Silence -lihaliemikuutio ja hämmennetään hieman omalla ilmeellä, ja voila – kymmenen kappaleen ja 35 minuutin kuluttua valmiina on sopiva annos laadukasta sekametallisoppaa.

Melankoliset melodiat liimataan yhteen tarkalla kitaroinnilla ja kypsän kuuloisilla vokaaleilla. Varsinkin Suicide Serenaden ja Dilemman kertosäkeissä melodeath-tyyliset leadit ovat suorastaan loistavia, eikä niiden erinomaista sovitusta musiikkiin voi kuin ihailla. Jukkis Huuhtasen laulu muistuttaa puhtaimmillaan J-P Leppäluodon ulosantia, ja möreimmillään se kulkee Downin aikaisen Laihialan jäljillä. Muutkaan instumentit eivät negatiivista palautetta ansaitse, ja jo levyn alussa bändi yllättää valmiudellaan. Nino Laurenteen taikomat soundit eivät ainakaan huononna yleisilmettä. Levy kuulostaa tutulta, mutta samalla kuin taikaiskusta raikkaalta.

Kahden edellä mainitun kappaleen lisäksi Entwine-henkiset Darkness, Prayer ja Life Ain’t Fair erottuvat tarttuvilla kertosäkeillään, vaikka viimeinen lipsahtaakin välillä imelän puolelle. Muutkaan sävellykset eivät pahasti jälkeen jää, ja Yesterday’s Grave on hieman yli puolituntisena juuri sopiva annos kevyehköä melankoliaa. Ainoa varsinainen sormella osoittelun kohde on hieman kömpelö sanoituspuoli, jonka itsemurhat, kurjuudet ja suruun hukkumiset on kuultu jo luvattoman monta kertaa kypsemmistäkin näkökulmista. Niistä huolimatta käsissä on erittäin lupaava debyytti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-27
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.