Korn – Life Is Peachy
Vuonna 1996 Korn oli edelleen varsin pienen yleisön yhtye. Kaukana olivat tulevaisuuden isot stadion- tai jäähallikeikat ja bändin senaikainen toiminta perustuikin nykynäkökulmasta tarkasteltuna ainutlaatuisen soundin jalostamiselle eteenpäin ja muutaman radiohitin tuottamiseen.
Funkmetal on varmaankin tarkin määritelmä Life Is Peachylle. Vaikuttimet sellaisista suurista nimistä kuin Faith No More, Primus ja Jane’s Addiction ovat varsin selkeästi kuultavissa, vaikkakin yhtye on luonut oman rahisevan ja murisevan tyylinsä aika pitkälti itse, jota muutamat yhtyeet ovat sitten vuosien varrella jäljitelleet Sepulturan Rootsin lisäksi. Vaikuttimia deathmetallista on myöskään mahdoton kieltää, sillä joitain osioita voisi erillään musiikista pitää jopa Morbid Angelina tai Deathina.
Kornin äänimaailma on toisella kokopitkällä kirkkaampi kuin debyytillä, mutta mistään studiotekniikan merkkipaalusta on silti turha puhua. Riffit ovat debyyttiin verrattuna suoraviivaisempia ja tylsempiä eikä niistä oikein ole mitään sanottavaa. Muutamia todellisia helmikohtia lukuunottamatta kitarat ovatkin mukana vain taustahälyn synnyttämiseksi, sillä pääpaino on edelleen rumpalin, basistin ja laulajan yhteispelissä. Tämä onkin erittäin miellyttävää korville, sillä rumpali on kehittynyt merkittävästi ja basistiltakin kuullaan ensimmäistä kertaa muuta kuin pelkkää rapsutusta ja kolinaa. Vokalistin panos on samaa sarjaa kuin debyytilläkin. Puhtaita ja hieman narisevia lauluosuuksia on lisätty hyvällä maulla unohtamatta metallimusiikkiin kuuluvaa karjumista. Artikulaatio miehellä on selkeä ja äänen sointi edelleen mukavan pehmeä. Sanoitukset sitten kappaleissa ovatkin olemassa vain muodon vuoksi. Mitään selkeitä tarinoita tai skenaarioita niistä ei paljastu, mutta eivät ne ole aivan täyttä pötyäkään.
Minkä yhtye soundissaan ja tyylinsä kehittymisessä tällä levyllä voittaa, menettää se kappaleiden kirjoitustaidossa. Levyllä on muutamia todella mitäänsanomattomilta kuulostavia kappaleita, mikä hiukan verottaa levyn hyvää kokonaisuutta. Mistään roskasta ei ole kuitenkaan kyse, mutta hieman pidemmälle olisi joitain kappaleita voitu rakentaa. Materiaali vaihtelee hitaasta keskinopeaan, mutta mitään mateluvauhtia ei levyllä edetä hetkeäkään. Hitaammat kappaleet (ja coverit) jäävätkin lähinnä eräänlaisiksi välisoitoiksi, jotka tahdittavat levyä mukavasti.
Life Is Peachy on sujuva ja erittäin hyvä jatkumo debyyttilevylle, vaikkei mikään mestariteos olekaan. Kovan konseptin ovat jätkät keksineet, sillä kuudes pitkäsoitto ilmestyi juuri muutamia kuukausia sitten ja osoitti, että yhtye ei ole menettänyt teräänsä ja uudistautumiskykyänsä vieläkään.
Arvostelu julkaistu : 2004-01-19
Arvostelija : Henrik Himberg
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.