Tyranny – Bleak Vistae

Suomalaisella Tyrannylla ei ole kiire mihinkään, varsinkaan nyt kun homeisen ruumisarkun vierellä killuu levytyssopimus. Verkkaassa hautajaisprogressiossa vellovalle ensilevylle on lyöty vain kolme kappaletta, mutta pituutta löytyy doomille tuttuun tapaan täyspitkän verran.

Poikien tyyli on selvä heti ensimmäisestä biisistä lähtien. Muutaman soinnun loputtomaan toistoon ja äärettömään hitauteen perustuva äänimaisemien maalailu on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoista. Painostava kitarasoundi ja vokalistin bassotaajuuksilla kaikuva murina muodostavat yhdessä rupuisen äänien rämeikön, jonka rumpujen tömähdysten polkemaa pintaa rikotaan ujeltavilla leadeilla. Orkesterin ponnisteleva soitto kuulostaa meren pohjassa marssimiselta.

Avauskappale Passing Through Ague on keskinkertaisuudessaan levyn heikoin suoritus; kahden nuotin pörinädoomia on kuultu ja nähty aiemminkin. Vasta kahdessa seuraavassa kappaleessa Tyrannyn maan ytimestä kumpuava vetinen laava lasketaan kuuntelijan harteille ja helvetinkoneen rattaat pannaan kunnolla käyntiin.

Aavemaisten synasoundien kannattelema The Leaden Stream eroaa tavanomaisesta tuomiometallista suoranaiseen nostatukseen yltyvällä sointukulullaan, joka ei hellitä ennen finaalinuottia. Viimeisessä raidassa mutainen askellus muuttuu vedenalaiseksi harppomiseksi, kun tahtia kiihdytetään levyn vääjäämätöntä loppua varten.

Sameat syntikkamatot nousevat esiin usvan seasta. Irrallisina kelluneet perkussiot saavat vihdoin komppimuotonsa. Hetken aikaa ympärillä soi jylhästi, ennen kuin alkuvoimien kanssa resonoiva kitara vaipuu iankaikkisuuteen ja edessä levittäytyvä harmaa suo lausuu aamenen tyhjyyden ylle.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-26
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.