Firewind – Burning Earth

Alussa oli sana, sitten tuli musiikki.

Ensimmäinen mielikuva, joka päähän pätkähtää Firewindin toisesta albumista, on se että bändin musiikilla on samankaltaisuuksia Dream Evilin kanssa. Tarkemman syynäyksen jälkeen tätä yhtäläisyyttä ei enää ihmettele, sillä kitarassa on Dream Evilin Gus G. ja albumin on miksannut Fredrik Nordström, joka myöskin vaikuttaa Dream Evilissa.

Laulajasta tulee välillä mieleen Iron Saviorin Piet Sielck. Firewindin Stephen Fredrickilla kuitenkin on mielestäni monipuolisempi ääni.

Albumin toinen kappale, I Am the Anger, jää soimaan päähän tarttuvalla kertsillään kun vain katsookin biisin nimeä. Toinen todellinen helmi albumilla on Brother’s Keeper. Etenkin biisin sanat ovat koskettavat ja sisältävät totuuden: Me olemme veljiemme vartijoita, ilman niitä olemme yksin eikä niin tarvitse olla. Maailmassa on muutenkin niin paljon tuskaa.

Albumille on eksynyt myös yksi instrumentaalibiisi, The Fire and the Fury, jonka kesto on ehkä vähän liikaa. Yli viisi-minuuttinen tilulilurynkytirynkyti-instru kun ei oikein tahdo kolista. Pitäisi säätää laki, että laulua sisältämättömät biisit eivät saisi kestää kolmea minuuttia kauempaa. Harva nimittäin osaa tehdä instrun, joka ei käy tylsäksi, eikä toista itseään ensimmäisten minuuttien jälkeen.

Hempeilyosastoa Burning Earthilla edustaa viimeinen biisi, The Longest Day. Viisu on raskassoutuinen ja samalla herkkä, mutta ei kuitenkaan tyypillinen power-balladi.

Summa summarum: Firewindin toinen albumi on laatutavaraa.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-02-02
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.