Zero Hour – Metamorphosis

Zero Hour -bändin kolmas albumi, Metamorphosis, kuulostaa jokseenkin tutulta tavaralta. Vähän aikaa kestää ennen kuin mieleen juolahtaa, että tässähän on kunnon Dream Theater -kopio. Zero Hour siis on progressiivista heviä ainakin tällä albumilla. Aikaisemmista en kylläkään tiedä, kun en niitä ole koskaan kuullut.

Kaksi ensimmäistä biisiä eivät juurikaan hetkauta, mutta kolmas biisi laittaa pakostikin kuuntelemaan. Biisiin on piano/syna miksattu niin selkeästi päälle, että se herättää huomion väkisinkin. Seuraavaksi huomion kiinnittää viitosbiisin kumman tutulta kuulostava akustinen kitararenkutus, se kun on liki suora kopio King Diamondin Something Weirdista (Conspiracy). Kymmenettä biisiä ei oikein voi kutsua biisiksi, sillä se on pelkkää puhetta, joka kuulostaa siltä kuin se tulisi radiosta.

Albumilla on myös kahdesta biisistä demoversiot ikään kuin bonuksena. Ensimmäinen demoversio on albumin avausraita, Eyes of Denial. Eroa demon ja albumiversion välillä ei juurikaan ole muuta kuin se, että demoversio on lyhyempi. Toinen demoversio on Jaded Eyes, jota ei aikaisemmin ole julkaistu. Biisi on instrumentaali ja lopettaa albumin hienosti.

Metamorphosilla ärsytystä eniten aiheuttaa biisien liki täydellinen yhteenmiksaus. Ja kun seuraava biisi alkaa melkein samalla lailla kuin edellinen, ei juuri koskaan tiedä missä biisissä mennään. Toisaalta taas tauottomuus antaa hyvin soljuvan kuvan.

Tämä albumi sopii taatusti niille, jotka diggaavat Dream Theateria. Tosin vokalisointi ei ole yhtä hienoa kuin edellä mainitussa bändissä, mutta muuten bändit ovat melkein identtisiä kaksosia.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-02-04
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.