Machine Men – Scars & Wounds

Jyväskylän liepeiltä maailmalle pomppaava Machine Men julkaisi debyyttinsä viime vuoden puolella. Scars & Wounds on ensikuulemalta mitä mainioin albumi, mutta mainioonkin voi kyllästyä äkkiä, niinkuin tämänkin kohdalla valitettavasti kävi. Biisit ovat taidokkaasti tehtyjä ja vokalistin ääni on uskomattoman hyvä. Mikä siis tökkii? Biisit ovat samankaltaisia. Ainoastaan nimikkobiisi yltää ihasteluun ja tuo vaihtelua albumille. Scars & Woundsin biisit ovat virtaviivaisia, hyvin rullaavia ja kokonaisuudessaan albumi pysyy hyvin kasassa juuri virtaviivaisuuden vuoksi. Tätä albumia on kuitenkin hehkutettu ehkä vähän liikaa, jolloin kiinnostavuus ainakin minun kohdallani laskee.

Machine Menia verrataan usein Iron Maideniin. Mielestäni se ei kuitenkaan ole tälle bändille oiva vertauskohta. Minä ennemminkin vertaan tätä Queensrÿcheen. Vokalistin ääni on pitkälti samankaltainen kuin Geoff Taten ääni, eli siis korkea ja puhdas. Nuoresta iästään huolimatta bändin musikot ovat taitavia, mutta biisintekopuolella on petraamisen varaa.

Ikäväkseni joudun toteamaan, että Machine Men on paljon parempi lavalla kuin cd-soittimessa. Ehkäpä osasyynä on se, että lavalla pojat antavat kaikkensa. Levyllä ei kuitenkaan tämä mainio asenne ja rakkaus musiikkiin kunnolla kuulijalle välity. Kaikesta huolimatta nostan hattua pojille. Saivathan he vuoden metallibändin tulokkaan palkinnon viime viikonloppuna Tavastialla ja heille se mielestäni kuuluu kaikesta huolimatta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-06
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.