Exodus – Tempo Of The Damned

Uusi vuosi alkaa levyjulkaisujen valossa todella lupaavasti. Kaksi vuotta sitten taivaallisiin takahuoneisiin siirtyneen Paul Baloffin kuolinpäivänä julkaistava Tempo of the Damned asettaa riman thrashin saralla niin korkealle, että taitaa jäädä muilta yrittäjiltä ylittämättä.

Exodus uskoo 80-luvun voimaan sekä tyylillisesti että soundien puolesta. Varsinaisia yllätyksiä ei siis kuulla. Erinomaisia riffejä sen sijaan syötetään eetteriin puolen tusinaa per biisi. Riffejä, joista yhdenkin varaan voisi rakentaa koko kappaleen. Exodus ei kuitenkaan usko kompromisseihin. Kuutta minuuttia tavoittelevat kappaleet jaksavat yllättää loppuun asti tarjoten sisältöä koko rahan edestä.

Tempo of the Damned alkaa viidellä lähes käsittämättömän kovalla runttauksella. Levyn puolivälissä joutuu Exoduskin antamaan kestokliimaksista hivenen löysää, vaikkei tasonpudotus suuri olekaan. Lopun lähestyessä Impalerin uusintaversio ja nimikkobiisi saavat käyrän uuteen nousuun. Musiikillisen syvyyden ohella pojilla tuntuu olevan myös sanottavaa ja Bush II:n hallintoa kritisoidaan rankalla kädellä. Liian vakavasti ei yhtyettä silti kannattane ottaa. Tästä kertoo promon takakannen kuva, jossa bändi poseeraa lenkkimakkarapötköt kaulassa ja pala palvikinkkua suussa.

Jos vanhan koulun thrash on jostain syystä jäänyt vieraaksi, on tutustuminen hyvä aloittaa vaikkapa juuri tämän pioneerin uutukaisesta. Suurin osa Exoduksen aikalaisista on hukannut punaisen langan jo kauan sitten.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-15
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.