When – Pearl-Harvest

Mikäli liikkumattomana kadulla jo vuosia seisseen naapurin vanhan Volkswagen- hippipakun kunnostaisi palvelemaan mitä todennäköisintä alkuperäistä käyttötarkoitustaan, soisi siellä tänä päivänä iloisesti Whenin Pearl-Harvest. Pysäköintipaikaksi kelpaisi ainoastaan puhdas nurmikko tarpeeksi sinisen järven rannalla ja hilpeään joukkioon kelpuutettaisiin vain riittävän rennot ja huonoryhtiset yksilöt. Paluumatkalla sitten porukalla haukuttaisiin auton tarpeettomasti pysäyttäneitä pigsejä: “Oink, oink, fasistit”.

Äänimaailmaltaan sekä sävellyksellisiltä resursseiltaan levy on orgaanisen yhtenäinen. Leuka putoaakin helposti lattialle, kun selviää kiekon olevan norjalaista tuotantoa. Vaikutteita ja sampleja otetaan kursailematta itämaisesta perinnemusiikista, eritoten arabimaiden suunnalta, sekä 60-luvun Ameriikasta. Laulusoundit lähentelevät kaihoisan uskollisesti 60-lukua, eli hypellään pitkin The Monkeesin ja Beatlesin viitoittamaa, kaikuvaista ja lämpimää kalliopolkua. Sitaria, akustisia kitaroita, raita-huilua, perkussioita ja muita vastaavia chillaussoittimia löytyy levyltä miltei yliannostukseen saakka. Jos eivät puut tämän tahdissa kasva, niin ei sitten kyllä auta halailukaan.

Albumin lyriikat ovat nokkelasti poimittuja Arabian Nightsin sivuilta. Ratkaisu on vähintäänkin toimiva, ja parhaimmillaan suorastaan hymyilyttävän tyylikäs. Sanoitukset sopivat levyyn kuin kukka rinnukseen. Itse kappaleet ovat viihdyttäviä, rönsyileviä, popahtaviakin vetoja. Sampleihin nojataan kuitenkin liikaa, mikä johtaa paikallaan polkemiseen. Sovitukset hyppivät myös turhan tiuhaan aivan käsittämättömille tangenteille. Lisäksi tuottaja/säveltäjä-kolmikolla on riskialtis taipumus taiteilla huvittavan ja tyylikkään välillä. Huumorin hallinta pysyy kuitenkin juuri ja juuri hanskassa.

Levy saa kiitosta perusideansa kantavuudesta, erinomaisen yhtenäisestä kokonaisuudesta, sekä teknis-musikaalisesta toteutuksesta. Se toimii parhaiten piristävänä vaihteluruiskeena – tästä on nimittäin Fred Durst kaukana. Listakamaa se ei ole, ja esikuvillekin jäädään kakkoseksi (“Mitä, Beatlesillekö?” – Yllättäen). Varoituksena tiukkapipoisimmille kuuntelijoille mainittakoon lisäksi, että Pearl-Harvest saattaa aiheuttaa leveneviä lahkeita, kiihtynyttä hiustenkasvua sekä universaalia rakkautta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-05
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.