Kaucas – Saastaa Suusta

BV² Produktions teki vuonna 2003 kaksi uutta aluevaltausta. Astro Can Caravanin myötä yhtiö laajensi perinteisen rockvoittoista imagoaan käsittämään myös jazzin, ja loppuvuoden kiinnitykset ovat sitten jonkinlaisia hip-hop-hybridejä. Phuzya ei fuusiomaisen luonteensa takia voi millään pitää puhdasverisenä rap-aktina, mutta lappeenrantalainen Kaucas sopii jo paremmin genreen. Silti, kuten Bad Vugum/BV² –aktit yleensä, mistään tavanomaisesta lajityyppiesimerkistä ei ole kyse. Yhtyeen status suomenkielisessä hip-hop-skenessä lienee vähintäänkin outolintu.

Tuomarin, Astran, Hahon ja Kontackton muodostaman nelikon musiikki on pirullisen kyynistä dark-hopia, josta kotibileet ja gangstat ovat kaukana. Kontackton synkkää surrealismia tihkuvat taustat ja biitit on kastettu trip-hopin syvissä, sameissa vesissä. Myös kokeellisen elektromusiikin kiemuroita sisältävät taustat ovat kauttaaltaan vakuuttavaa jälkeä ja tuovat pariin otteeseen mieleen Trickyn huuruisen estetiikan.

Riimeissä meitsit ja posset ovat kaulaa myöten ihmisyyden saastassa, ja tekstiä suolletaan kuin maailma ei olisi ikinä valoa nähnytkään. Raadolliset pseudototuudet, tuskalliset tilitykset ja uhkaavat painajaisvisiot sekoittuivat varsin omituiseksi keitokseksi, jossa ei välillä ole päätä eikä häntää. Lyyrinen hämmennä ja hallitse -strategia toimii kuitenkin yllättävän hyvin, sillä riimittely ankkuroidaan yhtä lailla asiapuheisiin kuin itseisarvoiseen verbaaliakrobatiaankin.

Levyn pohjavire on alusta asti dramaattisen intensiivinen ja synkeän lohduton. Vain 4/4 tarjoaa hengähdystaukoa melodisen kertosäkeen merkeissä. Kaucasin tunnin mittainen angstitrippi ei ole mikään helppo reissu, varsinkaan kaikkein riisutuimpien kappaleiden kohdalla. Tunnelman staattisuus ei sinänsä haittaa, mutta sen kanssa on vaikea jaksaa myös monotonisia biisirakenteita ja rasittavuuden puolelle lipsahtavaa julistamista. Tämän takia kuunteluun uhkaa tulla stoppi Negatiivin puisevan ”sano ei sille, sano ei tälle” -listauksen kohdalla. Mutta loistavan Kuonan ja Varjojen, sekä oudon painajais-salabiisin takia tahdon enemmän kuin mielellään ”sanoa kyllä” loppulevylle.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-12
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.