YOB – Catharsis

Valtameren yli kulkeutuu taas Jobin postia – tällä kertaa pommien sijasta äänitteen muodossa. Oregonilaisyhtyeen toisella levyllä raotetaan raskasta arkkua kolmella eeppisen kokoisella ja kuuloisella biisillä, jotka kertovat karua tarinaa siitä, miten sitä doomia oikein soitetaan.

Yobin tyylitaju on oivallista. Hilpeän pitkistä, hämyisten kapakoiden jazzkikkailut mieleen tuovista bassointroista siirrytään avariin stereoefektikitaroihin, joiden annetaan velloa yksinkertaisten melodioiden parissa useita minuutteja. Juuri kun kuulija päättää vihdoin heristää korviaan ymmärtääkseen monotonisten sointukulkujen hienoudet, iskee taivaalta kymmenen tuhannen voltin särökitaraseinämä, joka murskaa höyhensarjalaisten haaveet kertaheitolla. Tomupilven alta paljastuva lyijyyn valeltu orkesteri soi komeasti.

Minimaalisen rituaalidoomin sijaan Yobin tyyli on Black Sabbathin kaltaisiin tarttuviin, mutta simppeleihin riffeihin pohjautuvaa rankaisua, jonka seasta saattaa aistia myös projektibändi Downin huumeenkatkuista groovea. Vähän kerrallaan rakennettujen kappaleiden ansiosta samojen nuottien toistaminen pitkään ja hartaasti toimii hyvin. Oman merkkinsä musiikkiin jättää laulaja, jonka psykedeelisen kaikukäsittelyn saanut ääni tuo mieleen Ozzy Osbournen ja Dave Mustainen abortoidun ristisiitoksen, jonka tehtävä on vihloa vokaalein kaikki kylmäksi.

Massiivisen kokoiset kappaleet kuuluvat doomiin jo pelkästään hitauden vuoksi, mutta ylilyöntejäkin sattuu. Viimeistä, levyn nimikkoraita Catharsista esimerkiksi leimaa usean kappaleen väkinäinen nitominen yhteen vain muodon vuoksi. Kymmenen minuutin nostatusta seuraava surumielisen kaunis paahto olisi levylle hieno lopetus, mutta kappale jää tyhjän päälle metelöimään vielä pitkäksi aikaa.

Yobin mielenvikainen vokalisti, tykinkuulan tavoin kulkeva kitarointi ja mieltä laajentava hitaus ovat sellaista, jota soisi jokaisen doomia tuntemattomankin piruparan kuulevan. Tässä on nimittäin tuo kriitikoiden monesti peräänkuuluttama “se jokin”, isolla ja kirkkaana.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-14
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.