Division Alpha – Replika

Olipa kerran Kapeakatseisuuden valtakunta. Valtakunnassa elettiin rauhallista ja tasapainoista elämää, kunnes eräänä tuiki tavallisena päivänä valtakunnan ainoaan valintamyymälään astelivat sisälle Keijo Keskinkertaisuus ja Göran Genrerajoitteinen.

Keijo ja Göran kiertelivät määrätietoisesti myymälää rivikansan katsellessa hämmästyneinä näitä erikoisia muukalaisia. Muukalaiskaksikon ostoskori täyttyi harvinaisen suureksi; genreosastolta Keijo poimi paketillisen industrialia, rakennuspalikkaosastolta puolestaan kolme laatikollista perinteisiä sointukulkuja, pussillisen tarttuvia melodioita ja pari irtokappaletta synkkää jynkytystä. Göran taasen nappasi vaikutehyllystä kourallisen Nine Inch Nailsia ja Skinny Puppya.

Muukalaiskaksikko vetäytyi valtakunnasta vuokraamaansa linnaan, jossa he alkoivat koota ostoksistaan yhtenäistä kokonaisuutta. Niin orjat ja talonpojat kuin linnanherratkin katselivat ihmeissään kajastusta, joka pilkotti linnan tornin ikkunasta päivin ja öin.

Useamman kuukauden kuluttua linnan tornista kuului pamahdus. Koko valtakunta pelästyi, ja huhut alkoivat liikkua – muukalaiset olivat saaneet jotain aikaan. Ja näin oli käynytkin. Keijolla ja Göranilla oli kädessään kiekko, josta lähti musiikkia, kun sen laittoi mustaan pömpeliin. Göran ei ollut tulokseen tyytyväinen, vaikka Keijo polkikin jalkaansa musiikin tahdissa. ”Kuulostaa sliipatulta peruskamalta. Sitä täytyy yrittää peittää jotenkin”, Göran sanoi.

Göran säntäsi linnan alakioskille ja osti sieltä sanan ”replika”. ”Tämä kuulostaa hienolta, kun sitä ripottelee vähän joka puolelle kiekkoa”, Göran ajatteli ääneen. Göran palasi linnaan, ripotteli sanoja ympäri kiekkoa ja keksi vielä yhden tempun. ”Minulla on tällainen analoginen efektipöristin. Käytetään sitä vähän”, Göran ehdotti. Keijo suostui ehdotukseen.

Kun kiekko oli lopulta valmis, Keijo ja Göran kiikuttivat sen valtakunnan itäosiin, jossa sijaitsi valtaisa kiekkotakomo. Siellä kiekkoa ryhdyttiin takomaan kansalle myytäväksi. Kansa otti kiekon innolla vastaan, ja kaikki epäluulot muukalaisia kohtaan hävisivät.

Valtakunnan kuningas päätti palkita Keijon ja Göranin. Kuningas antoi kaksikolle bändärin sekä puoli sivua musiikkilehdestä, ja kiekonostajat saivat elää elämänsä onnellisena loppuun asti.

Sen pituinen se.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-16
Arvostelija : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.