Misanthrope – Sadistic Sex Deamon

Kansilehtinen kavaltaa ranskalaisen metalliyhtyeen kuudennen julkaisun Suomessa miksatuksi. Kaikki varovaiset odotukset, toiveet ja kuriositeetit teurastetaan kuitenkin tylysti heti levyn alkaessa. Pääteloittajan virassa sanan säilää viuhuttaa orkesterin laulaja. Mutta ken mikkiin tarttuu, se mikkiin hukkuu. Onnekseen voi S.A.S. De L’Argilière varmaankin seuraavaksi julistaa olevansa paitsi Baudelairen jälkeläinen, myös kuolematon.

Ensimmäisen raidan vihdoin päättyessä äityy huvittavasti jälkikäsitelty, vokalistin jo muutenkin naurettava ääntely kuulostamaan aivan B-luokan kauhuelokuvavampyyrin närästykseltä. Konsultoimatta levyn kansista “onneksi” löytyviä sanoja, luulisi kappaleen päättyvän toteamukseen “blääääh”. Kävi kuitenkin ilmi sanan olevan “blood”. Niinpä tietysti. Kosketinsoittajan soundigalleriasta löytyy toki samalla mitalla. Pakolliset kuorot ja thereminit – tässä salkussa. Jos tämä on huumoria, on tämä sitä vahakabinetista hämähäkinseittien alta löytyvää pölyttyvää, homeista ja ei-toivottua sorttia. “Pääsymaksu viisi frangia. Varokaa nukkeja – ne puree.”

Kuka tällaista ihmissuden jätöstä on oikein saatu tuottamaan? Kyllä. Yhtyeen basisti. Hän on myös onnistuneesti saanut platalle ujutettua bassosoolon verisen tyngän. On helppoa kuvitella innostunut “Vihdoin!”-huuto öiseen studioon. Eipähän ole tarvinnut aivopestä tuottajaa tällä kertaa. Samainen heppu on yllättäen hoitanut myös sävellyspuolen, kaiketi sillä samalla poikkikalutulla vasemman käden puolikkaallaan. Mikäli hyväjätkäilyyn haluaisi kaikesta huolimatta sortua, voisi mainita biisien olevan metalliksi melko monipuolisia.

Ylenantavan, aamupahoinvointisen teini-vampyyrin jatkuvasti mieleen tuova vokalisti lataa surutta eilisillan veripurilaisensa kohtuullisen onnistuneiden soitinsuoritusten päälle. Sääli sinänsä, joskaan ei kuitenkaan hirvittävän suuri. Moinen yökkäilevä käytös ei olisi läheskään näin ihmeteltävää, mikäli kappaleiden sanoitukset olisivat jonkun muun kuin itse yhtyeen vokalistin kynästä. Olisi vähintäänkin ymmärrettävää tuntea itsensä pahoinvoivaksi tämän likaisen vaippakuorman keskellä.

Mikäli omistaa yh-äidin vatsan, voi tästä levystä kenties löytää hyviäkin puolia. Itse kuitenkin menetin jo ruokahaluni.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-17
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.