Apostasy – Cell666

Länsinaapurin uusin toivo metallimarkkinoilla ei ole kotoisin mistä tahansa Göteborgin lähiöstä, vaan suoraan suljetulta osastolta ja vieläpä huoneesta numero 666. Kansankoti tunnetaan yleisesti ottaen parhaiten kuoloa ja poweria taitavista pitkätukista, joten välillä on hyvä kuulla, miten tummemman musiikin soitto ruotsalaisilta taipuu.

On siinä ja siinä, voiko Apostasyn musiikkia kutsua black metalliksi. Miellyttävän lyhyiksi jätetyt kappaleet peilaavat varsin uskollisesti muutaman vuoden takaista Dimmu Borgiria sekä Nexus Polariksen aikaista Covenantia. Erittäin kosketinvetoiset esitykset eivät yritä päteä niinkään raskaudellaan, vaan melankolista tunnelmaa synnyttävillä sävelillä ja avaralla äänimaailmalla. Molempia rakennetaan tehokkaasti eteerisillä syntikoilla, joille koko musiikki käytännössä perustuu. Kahdella kitaralla vain tasoitetaan tietä harkitun rauhallisille piano- ja urkusoundeille, jotka laskevat usein korkeuksista alas vesiputouksen tavoin.

Levyn vokaaliosuudet tuntuvat jotenkin muodollisilta. Perustason narskulaulu ei sinänsä häiritse, mutta levyn kuuntelun jälkeen tulee mieleen, tarvittaisiinko sitä ollenkaan.

Parhaimmillaan Apostasy tarjoilee hyvin sävellettyjä avaruudellisia visioita, ja levy kuulostaakin erittäin oivaltavalta kirkkaan tähtitaivaan alla. Cell666-debyytillä vaikutteet kuitenkin paistavat aivan liian selvästi läpi, eikä parhaidenkaan melodioiden ja ideoiden toteutuksesta oikein viitsi antaa kunniaa vain tälle yhtyeelle. Toivottavasti Apostasy pääsee eroon Machine Meniäkin riivaavasta dilemmasta, eli jo tälläkin levyllä paikoin havaittava oma kädenjälki saadaan ensi kerralla selkeämmin esiin ja vaikutteet taustalle vain osoittamaan, mistä ollaan tulossa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-18
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.