My Fate – Happiness Is Fiction

Aiemmin kuluvana vuonna neljän kappaleen samplerilla vahvan vaikutuksen tehnyt My Fate ei jäänyt ruikuttamaan levy-yhtiöiden perään, vaan päätti kaivaa tuohta omasta selkänahastaan. Syntyi päätös saattaa ensimmäisen täyspitkä kaiken kansan kuultaville omakustanteena. Keskitempoista, matalalla möyrivien kitaroiden kuljettamaa melodista asennemetallia pyritään saamaan maailmalle Fireboxin kautta.

My Faten kappaleiden peruskaava on varsin yksinkertainen. Mullan alla ryömivien matojen taajuuksilla muriseva kuusikielinen kannattelee toisen kitaran luomaa melodiaa, joka nousee välillä ylös virkaveljensä rinnalta maalailemaan korkeitakin leadeja. Antti Ojanen harrastaa kahdentyyppistä laulantaa, joista puhtoisempaa suositaan pääsääntöisesti kertosäkeissä, ja likaisempaa puolestaan kappaleiden muissa osissa. Vilho Rajala naputtelee kannujaan taustalla perusvarmasti, ja bassokin on miksattu miellyttävän kuuluviin. Soundit ovat muutenkin erittäin onnistuneet varsinkin kitaroiden osalta, riffittely maistuu murealta ja täyteläiseltä kuin oikeaoppisesti kypsennetty sisäfilepihvi.

Levyn materiaalista koottu sampler antoi lupaavia viitteitä tulevasta levystä, mutta muistan miettineeni, mahtaako yhtä voimakasta kappalemateriaalia riittää kokonaisen täyspitkän tarpeiksi. Nyt kun sellainen on kuultavissa, on valitettavasti todettava, että yhtä vahvana ei kappaleiden taso pysy koko albumin verran.

Bändi tuntuu jossain määrin olevan kappalerakenteidensa vanki – varsinkin kertosäkeiden vokaalilinjat liikkuvat keskenään turhan samoilla linjoilla. Yhtyeen olisi hyvä rikkoa kaavojaan enemmän, kun taitoja siihen selvästi on. Erinomainen esimerkki on täysin puun takaa pamahtava päätösraita Scknss, joka nopeudessaan ja aggresiivisuudessaan on loistava päätös levylle. Veikkaisin, että esimerkiksi Vulgar Display of Power on viihtynyt bändin sävellyksistä vastaavien herrojen levysoittimissa. Lisää tällaista olisi kiva kuulla.

Siellä täällä esiintyvät synteettiset melodiat sopivat saumattomasti musiikkiin. Niiden lisäämisen ja voimakkaammankin esilletuonnin on vaikea kuvitella poistavan bändin musiikista sille ominaista energiaa. Siihen My Fate on liian itsepäinen.

Kappalemateriaalin lievän epätasaisuuden lisäksi satunnaisia puutteita löytyy vokalisoinnista. Ojasen kurkusta kumpuava laulu on toimivaa, vaikkei aivan voimakkaimmasta päästä olekaan. Sen sijaan puhdas lauluääni paljastaa haurautensa kohdissa, joissa sitä ei ole tukemassa kitaran tai kahden murinavalli. Kun musiikki on muuten aggressiivista, lisää särmää ja röyhkeyttä kuulisi mielellään myös koko laulusuorituksessa. Tämä lienee kuitenkin enemmän treenikämpällä korjaantuva ominaisuus kuin todellinen puute.

My Fate tuntuu olevan liikkeellä sen verran oikealla asenteella, että herrojen näkisi mielellään menestyvän raskaan musiikin vaikeassa lajissa. Suurempaa läpimurtoa tuskin tapahtuu vielä tällä debyytillä, mutta jos orkesteri säilyttää tiukan asenteensa, teroittaa hieman sävellyskynää ja pitää treenikämpän naapurin asukkaita kauhun vallassa infernaalisella metelillä, seuraavasta teoksesta voi jo povata täysosumaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-17
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.