Reverend Bizarre – Harbinger Of Metal

Tuomionpäivän suurlähettiläät jyräyttävät Spikefarmin kautta pirullisen sopivasti joulumarkkinoille uuden Harbinger of Metal -EP:nsä. Tosin mittaa tällä “lyhytsoitolla” on peräti 74 minuuttia. Jos tarkastelee asiaa doom-bändin näkökulmasta, on levyn nimeäminen EP:ksi jokseenkin loogista, sillä seitsemästä raidasta kolme on lyhyitä välisoittoja ja yksi coveri. Tavallaan levy siis sisältää perinteistä EP- ja b-puoli-kamaa, vaikka sävellyksellisen rungon muodostavien kolmen monumentaalisen kappaleen yhteismitta on enemmän kuin tarpeeksi mille tahansa LP:lle.

Siinä missä jotkut bändit laittavat pienimmille julkaisuilleen ylijäämätavaraa ja kuriositeetteja, tarjoaa Reverend Bizarre vain ja ainoastaan parastaan. Harbinger of Metal on täyttä tavaraa alusta loppuun. Esitysten painostava intensiteetti säilyy läpi kestonsa, vaikka yhtyeen hidasta ja tunnelmallista vanhan liiton doom metallia kuullaan kahteenkin otteeseen parinkymmenen minuutin annoksina. Ainoastaan turhan pitkä rumpusoolo (onko niitä muunlaisia?) From the Voidissa edustaa ilmavuutta, jota ilmankin olisi voinut olla. Pitemmän päälle sekään ei haittaa, sillä kun kerran pääsee sisälle tämän Pastorin synkkään, vangitsevaan saarnaan, on se kuunneltava loppuun. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Basistivokalisti Albert Witchfinderin komentava, voimakkaana kajahtava laulu on alan eliittiä. Mies julistaa lontooksi virheettömästi, ja kun rähinä- ja murinaosastokin luonnistuu erinomaisesti, väittäisin miehen olevan maamme parhaita hevilaulajia, jos ei paras. Mahtavat soundit tekevät oikeutta Albertin, Earl of Voidin (rummut) ja Peter Vicarin (kitara) riisutulle, mutta uskomattoman monisävytteiselle ilmaisulle. Erityisen korviahivelevästi välittyvät basson kaikki värit ja vivahteet.

Kappaleet vyöryvät hitaasti ja varmasti eteenpäin. Kakkosraita Strange Horizon on jonkinlainen kardinaalibiisi, ehkä täydellinen esimerkki old school doomista. Pirullinen From the Void ja polveileva The Wandering Jew ovat kuin eeppisiä matkoja, jotka pitkine fiilistelyineen ovat lähes progressiivisia luonteeltaan. Viimeinen Burzum-cover Dunkelheit on juuri sellainen kuin hyvän lainabiisin tuleekin olla: läpikotaisin tulkitsijabändin leimaa kantava esitys. Reverend Bizarren näkemys poikkeaa paitsi soundeiltaan myös puhtailta lauluosuuksiltaan ja (luonnollisesti) hitaalta tempoltaan alkuperäisestä turskaklassikosta.

Harbinger of Metal on vuoden doom-levy. Se peittoaa jopa Pastorin esikoisen, In the Rectory of the Bizarre Reverendin, ja hiuksenhienosti myös Skepticismin Farmakonin. Kyllä meidän suomalaisten passaa, kun maamme rajojen sisällä asustaa sekä perinteisen doomin huippunimi, että modernin, kokeilevamman death-doomin kärkeä edustava akti.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-18
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.