D-A – Saatana Sinä Olet
Nelimiehinen D-A tulee Kuopiosta ja tämä demo on bändin kolmas tuotos. Melko radikaalisti nimetty äänite herättää nimensä lisäksi ihmetystä myös biisien välisellä kontrastilla.
Nimibiisi lähtee soimaan junttaavana metallisävyisenä rockbiisinä, johon on ripoteltu varsin reilusti erilaisia syntikkaelementtejä enemmän ja vähemmän hyvällä maulla. Laulu tasapainottelee taustaan nähden popmaisen heleän tulkinnan ja sukkahousuhevimaneereiden välillä. Biisin sanallinen anti on melko tyhjää eikä tekstissä ole paljoakaan tarttumapintaa. Kertosäkeestä, laulua lukuunottamatta, tulee mieleen kevyempi versio Kotiteollisuudesta ja itse biisi on sen tyyliseksi ihan tarttuva ja pätevä esitys, joskaan se ei tarjoile mitään uutta.
Loput kaksi biisiä, Huuda ja Kiltti poika ovat sitten ensimmäiseen verrattuna jotain aivan muuta. Ilman laulajan edellisestä biisistä tuttua ääntä bändiä ei voisi tunnistaa samaksi. Nämä kaksi biisiä ovat iskelmällistä ja varsin tuttua ja turvallista Suomi-poprockia. Ensiksi kuullaan perinteinen, jopa stereotyyppinen, “on the road”-tarina, jossa kaikki jätetään taakse ja ajetaan läpi koko maan. Kertosäkeen ns. punchline ja kun nähdään taas, niin huuda mulle jee ei myöskään saanut mitään riemunkiljahduksia aikaan. Päätösbiisi kertoo perinteisin iskelmäpopin keinoin perinteisen tarinan maailmalle lähtevästä pojasta, joka kokee matkallaan mieheksi monenlaiset kurjuudet. Tämäkään esitys ei onnistu vakuuttamaan sisällöllään, vaikka pirteä tunnelma hieman pelastaakin muuten tasapaksua biisiä.
Kokonaisuutena demo jätti ihmettelemään avausbiisin ja lopun materiaalin välistä eroa. Bändin tyylisuunta jäi varsin epäselväksi. Kaksi viimeistä biisiä saattaisivat olla ihan käyttökelpoista musiikkia Suomi-rockia soittaviin paikallisradioihin, mutta äänitteen nimibiisiä kyseiset tahot saattavat vierastaa. Biisimateriaalin mitäänsanomattomuus on valitettavaa, mutta laulajan persoonallisen äänen ja tulkinnan ansiosta bändi erottuu edukseen muista lukuisista vastaavista bändeistä. Myös soitto on varsin osaavaa ja demon soundit ovat hyvää studiotasoa. Bändillä lienee mahdollisuus saavuttaa haluamansa, kunhan vain päättää ensin mitä se on.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-03-08
Arvostelija : Aki Kuosmanen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]