Underwater Sleeping Society – 4 Sparrows
Maxi-EP:ksi luokiteltu 4 Sparrows on järjestysnumeroltaan kolmas omakustanne yhtyeen tuotannossa. Aikaisempia tuotoksia en ole kuullut, mutta jokseenkin itsevarmaa ja kypsää materiaalia tältä levyltä löytyy. Yhtyeen kotipaikka jäi epäselväksi, mutta biisit ovat tarttuneet kelalle ”idyllisissä Hikiän maalaismaisemissa”.
Heti ensimmäisestä biisistä lähtien bändin sointi tuo mieleen Radioheadin, niin sävellyksellisesti, kitarasoundien kuin laulajan tulkinnan osaltakin. Pelkään aluksi, että tekijöiden päämääränä on ollut tehdä mahdollisimman samankuuloista musiikkia kuin esikuva. Epäilyni osoittautuu kuitenkin harhaksi, sillä bändi uskaltaa tukeutua itsenäisiin ja rohkeisiin ratkaisuihin. Bändillä on haasteellisen progressiivista otetta tekemisissään – se ei päästä itseään helpolla. Biisien rakenteet eivät ole kaikkein ominaisimpia perinteiselle pop-formaatille, mutta ovat luontevia ja perusteltuja.
Avausbiisi Stress Control esittelee estetiikkaa, jota bändin nimi antaa salaa toivoa: eteeristä, sielukasta ja salaperäistä äänimaisemaa, olematta kuitenkaan pelkää huminaa. The Ropedancer -biisi olisi oma valintani bändin singleksi, sillä biisissä löytyy radiopotentiaalia, joskin tuotannollisia laatuvaatimuksia tulisi hilata hieman ylöspäin. Biisi tuo ajoittain mieleen megasuosiota nauttivan Coldplayn. Mitään sinänsä uutta ja mullistavaa biisissä ei ole, mutta siitä huokuu vahvana oman tulkinnan henki. Suosikkibiisini levyllä on hauraankaunis Waited for My Wings to Grow. On a Playground -biisi jumputtaa, pulputtaa ja suhisee kuin neuvostoliittolaisen sci-fi-elokuvan robotti, tuoden mieleen myöhempien aikojen (Kid A -aikakauden) Radioheadin.
Bändin soinnissa on vielä matkaa optimisuoritukseen, mutta potentiaalia on olemassa. Suurin epävarmuustekijä on laulajan dominoiva hallitsemattoman kuuloinen vibrato, joka aika ajoin kuulostaa hyvältä, ajoittain taas ei. Itse käyttäisin isoa vibratoa vain tehokeinona enkä perusasetuksena. Soundillisesti ollaan oikealla suunnalla ja isompi budjetti varmasti tekisi hyvää. Sävellyksellisesti biisit ovat uniikin kuuloisia ja aidosti sielukkaita. Bändin taiteellisuus tuskin kärsisi biisien tiukemmasta sovittamisesta hiukan lähemmäs perinteistä pop-formaattia. Tästä bändistä haluan kuulla jatkossa lisää.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-08
Arvostelija : Juha Luomala
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]