Mustan Kuun Lapset – Kauniinhauta

Mustan Kuun Lapset liikkuu uutukaiselleen yhä kauemmaksi mustan metallin värittämästä menneisyydestään. Kauniinhauta esittelee entistä melodisemmat, mutta kuitenkin pohjimmiltaan aina yhtä rujot MuKuLat. Lieneeköhän tässä sitten kyse aikuistumisesta, vai ronskista teinigoottiyleisön kosiskelusta? Vaikea sanoa, mutta yksi asia on ainakin varmaa: Tämä levy tulee soimaan monen murkkuikäisen mustiinpukeutuvan tytön huoneessa. Ja miksei pojankin.

Kauniinhauta on soundimaailmaltaan lähes indenttinen edellisen Suruntuoja-levyn kanssa. Ainoa asia, joilla nämä levyt loppupeleissä erottaa, on uutukaisen lisääntynyt kauneus, joka kuitenkin on katsojan silmässä. Lätty saattaa iskeä monien kasvoille liian siirappisena kokonaisuutena viuluineen, akustisine kitaroineen ja naislauluineen, vaikka pääpaino kappaleissa onkin suhteellisen raaoilla darkmetal-rypistyksillä. Rauhalliset osuudet ovat mielestäni hienoja, mutta ne eivät paikoitellen oikein sovi biiseihin. Muutenkin levyllä on paljon hyviä kohtia ja riffejä, mutta kokonaisuus tökkii. Ikään kuin riffejä olisi tiputeltu biisien sekaan leikkaa ja liimaa -periaatteella. Kuuntelunautinto on hyvin töksähtelevää eikä levystä voi loppupeleissä nauttia kuin hetkittäin.

Kaikesta huolimatta levylle löytyy varmat ystävänsä. Varsinkin sellaisia, jotka kaipaavat pimeän metallinsa sekaan herkistelyä ja kylmänsynkkää tunnelmaa. Hanki levy, jos maailma on mielestäsi paha paikka, eivätkä asiat mene koskaan niin kuin juuri sinä haluat. Takaan kyyneliä kirvoittavia hetkiä yksin pimeässä huoneessa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-18
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.