Blondie – The Curse Of Blondie

New Yorkissa perustettu, tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Blondie julkaisi viime vuoden puolella Curse of Blondie -nimeä kantavan pitkäsoiton. Edellinen vuonna 1999 ilmestynyt No Exit:hän oli Blondien uusin virallinen uusi julkaisu 16 vuoden tauon jälkeen. Näin pitkän uran tehnyttä bändiä haluaa kunnioittaa ja ymmärtää. Voin vain kuvitella kuinka paljon ja monenlaisia mutkia on ollut matkassa ennen hetkeä, jolloin Blondie-niminen bändi soittaa vielä 30 vuotta perustamisensa jälkeen hyvää musiikkia.

Blondien uusi ei ole huono levy. Moni uudemman sukupolven kuuntelija kuuntelee varmasti joitakin uuden levyn biisejä ihmeissään ja kysyy, mistä tällainen vanhusten bändi yht’äkkiä ilmestyy soittamaan ajoittain nuorekasta musiikkia. Suurin osa omasta sukupolveni edustajista tunnistaa bändin taannoisen Maria-hitin. Uudella levyllä Blondie ei kuulosta samalta. Ajan hammas kuuluu eniten laulaja Deborah Harryn tulkinnassa, mutta ei huonolla tavalla. Hän ei kuulosta enää nuorelta naiselta, mutta samalla lauluääneen on tullut viskinhajua, syvyyttä ja elämänkokemusta. Deborah Harry osaa kuulostaa nyt myös kovalta ja katu-uskottavalta.

Levyn avaava Shakedown näyttää monille nuoremmille rock-bändeille, kuinka rankkaa pop-musiikkia tehdään. Biisi ei ole kummoinen sävellys, mutta siinä on rutkasti rytmistä groovea. Sinkkulohkaisuksi valittu Good Boys on kuin vastalause nykypäivän 80-lukuflirttailuille. Blondie näyttää mitä on 80-luvun jumputuspop 2000-luvulla. Tylsä biisi kuitenkin. Levyn koskettavin biisi on Rules of Living, jossa Deborah Harry kuulostaa todella herkältä ja bändi myötäilee loistavasti. Biisi on kuin kertomus bändin nykytilanteesta: I’ve been this way before/I’ll come this way again /So many things remind me/So many things inside.

Curse of Blondie olisi voitu tehdä 80-luvulla. Estetiikka sävellyksissä ja soundeissa on peräisin tuolta ajalta. Silloin tällöin Blondie on yrittänyt keksiä jotain, mikä olisi kiinni tässä päivässä, mutta palaa kuitenkin aina aikojen taa. Monesti yritykset ovat kehnoja mm. päälleliimatun kuuloiset elektroniset soundit ja kompit olisi voinut huoletta jättää niille, jotka niitä oikeasti osaavat käyttää tyylikkäästi. Blondie on osa pophistoriaa ja näyttää myös jäävän sinne. Enimmäkseen edellisten vuosikymmenten saavutustensa takia näköjään.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-14
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.