Kotiteollisuus – Kuolleen Kukan Nimi

Kotiteollisuutta on sanottu Suomen raskaimmaksi rockbändiksi, eikä bändin neljäs pitkäsoitto ‘Kuolleen kukan nimi’ tätä käsitystä muuta. Pienen alkuhurinan jälkeen aloitusraita ‘Valtakunta’ pistää kehiin simppelin ja tehokkaan kitararytkytyksen ja viimeistään laulaja Hynysen karjuessa ensimmäistä kertosäettä käy selväksi että Kotiteollisuus lunastaa odotukset. Sama tinkimätön linja jatkuu läpi levyn ja edellisiä levyjä selkeämpi teemakin löytyy. Aiheet ovat vähintään yhtä synkkiä kuin aikaisemmassakin tuotannossa, mutta tällä kertaa teemat pyörivät menetetyn toivon ja vaikeiden valintojen parissa. Lyriikoiden varjossa käy kuitenkin nopeasti selväksi ettei tämäkään tarina pääty hyvin.

Levy alkaa hienosti ja alkupuolen raidat ovat muutenkin levyn parasta antia. Kakkosbiisissä ‘Vuonna yksi ja kaksi’ ollaan niin isoja ettei kertoja muista edes omaa nimeään eikä kotikylän pienet piirit enää riitä. Seuraavassa kappaleessa viimeisetkin sielurippeet on haudattuna meren mutaan ja toivo alkaa olla lopullisesti mennyttä. Sinkuksikin lohkaistu ‘Rakastaa/ei rakasta’ on hyvä, mutta viitosraita ‘Kielletyn puun hedelmä’ nousee lyriikoiden ja mahtavan kitarasahauksen ansiosta omaksi suosikikseni.

Loppua kohden levyn taso laskee aavistuksen verran. ‘Tuomittu’ ja ‘Kuolemanvakava’ ovat hieman totuttua hartaampia kappaleita, vaikka mistään rakkauslauluista ei ole vieläkään kysymys. Takaisin mätön pariin palataan heti kahdeksannella raidalla, mutta vasta ‘Käärmeen pää’ saa suupielet todellä vääntymään takaisin ylös. Kappale on yksinkertaisesti loistava! Tuskin maltan odottaa että kesällä pääsee tämän rymistyksen näkemään livenä. ‘Talvi sydämessä’ päättää levyn varsinaisen teeman ja tekee sen ennakoidun masentuneesti: kertoja jää kulkemaan yksin helvettiin talvi sydämessään. Varsinainen outolintu on virallinen päätösraita ‘Satu peikoista’. Tämä liki kahdeksanminuuttinen biisi kertoo nimensä mukaisesti parista takkutukka- peikosta ja on ainakin allekirjoittaneen mielestä turhan pitkä. Päätösraidan jälkeen tulee muutamien minuuttien hurinan jälkeen nimetön piilobiisi.

‘Kuolleen kukan nimi’ on taattua Kotiteollisuutta. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos pitää vanhasta tuotannosta niin tämä kolahtaa varmasti. Linja on lähentynyt ‘Eevan perintöä’, mutta yhtä vihaisia ei tämän levyn tekijät selvästikkään ole. Kirosanoja sinkoilee melko tiheään, mutta tästä on turha nipottaa – ‘perkele’ ja ‘jumalauta’ kun sopivat Hynysen suuhun kuin nyrkki silmään. Uusimmalla levyllä on ehkä entistä himpunverran enemmän huumoria mukana kuten ‘Rakastaa / ei rakasta’-kappaleen loistava videokin antaa ymmärtää. Varsinaisia yllätyksiä ei levy tuo mukanaan mutta hyvä niin; jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä.

‘eikö löydy sinusta miestä pahaa itsestäsi piestä?’

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2002-04-15
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.