Twelve Inches – Twelve Inches

Tämännimiseltä bändiltä olisi mielellään kuullut materiaalia vinyylimuodossa, mutta komeisiin kansiin pakattu omakustanne-cd ajaa asiansa hyvin. Bändin järjestyksessä toinen ep sisältää kuusi biisiä perinteistä, muttei kovinkaan omaperäistä hardrockia. Selkeitä vaikutteita on kuultavissa sekä 80-luvun töhötukkabändeiltä että uudemmasta skandinaavirockista.

Avausbiisi Lost Souls käynnistyy Hellacoptersin mieleen tuovalla riffittelyllä. Biisi kulkee hyvin ja kertosäe on tarttuva. Myös biisin lopussa oleva perinteitä vaaliva rock-paisuttelu toimii hienosti. Tunnelmaa latistavat liian kiltit soundit, ja sama ongelma vaivaa koko levyä. Selkeää hifi-tasoahan levyn soundit ovat kautta linjan, mutta asiaankuuluvat räkäisyys ja säröisyys puuttuvat miltei täysin.

Tästä eteenpäin levyn biisimateriaalin taso lähtee laskuun ja avausbiisi jää levyn parhaaksi esitykseksi. Loppua kohden biisit alkavat kuulostaa melko tasapaksuilta junttauksilta, vaikka hyviä hetkiä mukaan mahtuukin. Stay Out of My Way vetää mukaansa kertosäkeellään ja Kiss-henkisellä kitarasooloilullaan, ja Hey You! jää mieleen energisyytensä ja toimivan välipysäytyksensä voimin. Mitään uutta ja mullistavaa biiseistä ei ikävä kyllä löydy.

Bändin soitto kulkee osaavasti, onhan soittajilla kokemusta jo pidemmältä aikaa. Laulu hoidetaan myös kunnialla läpi, hieman lisää voimaa ja räkäisyyttä tosin toivoisi mukaan. Vielä kun biisimateriaalia hiotaan iskevämmäksi ja soundipuolella pistetään täysi rähinä päälle, tulee bändin kolmas hengentuotos olemaan jo sitä ehtaa tavaraa. Onhan asenne jo hyvin kohdallaan. Tällä kertaa tulos kuitenkin oli hieman mitäänsanomattomasti “ihan ok”.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-02-15
Arvostelija : Aki Kuosmanen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.