Ill Niño – Confession

Ill Niñon debyytti Revolution/Revolución onnistui herättämään mielenkiinnon tätä bändiä kohtaan. Flamenco-kitaroiden tuominen perinteiseen alternativemetallisoundiin oli piristävä poikkeus yleiseen kaavaan ja levy oli muutenkin erittäin hyvä.

Rastapäiden kakkoslevy Confession jatkaa täysin samassa pisteessä, missä debyyttikin pyöri. Lattarirytmit ovat edelleen mukana, mutta niitä saisi olla vieläkin enemmän. Kyseinen lattarisoundi on kuitenkin se juttu, mikä erottaa bändin muista saman alan yrittäjistä. Myös espanjankieltä voisi ainakin minun puolestani käyttää enemmän. Paikoitellen bändi pyrkii mielestäni aivan turhaan todella raakaan ja ”rankkaan” ulosantiin. Näissä kohdissa mieleen tulee ensimmäisenä saman levy-yhtiön hoivissa lepäävä Spineshank.

Popahtavimmissa biiseissä Ill Niño saa esiin omaa soundiaan huomattavasti paremmin, mutta Confessionilla biisit ovat ikävä kyllä keskinkertaisia. Ihan kohtuullinen tuotos uusi levy on, mutta ei yllä millään edeltäjänsä tasolle. Jotenkin tuntuu siltä, että bändi on yrittänyt liikaa ja levy on siksi kokonaisuutena hieman lättänä. Hyviä kohtia tälläkin levyllä on, mutta kokonaisuus on hieman tylsä eikä mieleen jää juuri mitään muuta kuin keskivertoriffit, -huudot ja -biisit. Harvinaista on se, että levyn ensimmäinen single How Can I Live on ehkä levyn parasta antia. Siinä saadaan bändin parhaat puolet parhaiten esiin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-01
Arvostelija : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.