Garbo, The – Revolucination

Kööpenhaminasta maailmalle ponkaiseva The Garbo on tutkivaa journalismia harjoittavasta ”kaimastaan” huolimatta varsin vakavasti otettava bändi. Bändin debyyttilevy Revolucination on nimittäin varsin soljuvaa garagepoppia, jossa paino on sanalla pop. Garagea levyllä on lähinnä huolettoman kuuloiseksi ruuvatut soundit. Bändi kuulostaa Manic Street Preachersin ja Soundtrack of Our Livesin kadonneelta pikkuserkulta. Bändin veikkaisi ensimmäisenä tulevan Britanniasta. Välillä, joskin harvoin The Garbo onnistuu kuulostamaan The Bendsin aikaiselta Radioheadiltä kuulostaen kuitenkin omalta keitokselta.

Revolucinationilla on siis perusasiat hyvin hallussa. Levyn yleisilme on positiivinen, duurivoittoinen ja kesäinen. Välillä kaipaisin hieman syksyisen melankolisia tunnelmia tasapainottamaan kuuntelukokemusta. Positiivisuus kärsii nimittäin arvonmenetystä koko levyn ollessa varsin iloinen. Soittamisen iloa on kuitenkin tuntunut tarttuneen kovalevylle myös studiossa. Laulaja Tomas Höffding onnistuu niin lausunnallisesti kuin äänenmuodostuksellisestikin polkemaan monta skandinaavikilpailijaansa takaisin treenikämpille.

Levyn nasevin oikea koukku on sinkkubiisi Won’t Be in Your Way, jonka kertosäkeessä sitä peräänkuuluttamaani levyllä kovin harvinaista haikeuttakin esiintyy. Biisin lyriikka kertoo miehen itsearvontunnosta hänen huomatessaan, ettei vastapuoli vastaa signaaliin. Hyvä aihe ja mukavsti tiivistettynä yhteen biisiin. Levyn parasta antia. Ilmavasti ja maanläheisesti toteutettu Regrets kertoo itsevarmasta bändistä, joka ei turhaa kikkailua tarvitse saadessaan biisin kuulostamaan varsin luontevalta. Kesäinen Butterfly tuo mieleen viime kesän helteet. Leave kuulostaa etäisesti kotimaiselta Lemonatorilta. The Ballad mahtipontisena biisin nimenä rakensi kovat odotukset ja osoittautui levyn pahimmaksi pettymykseksi. The Ballad – nimeen oikeuttava tunnelma ei välity, vaan se putoaa muiden biisen varjoon. Such a Fuss on likainen rokki, joka korostaa levyn energistä otetta. Levyn lyriikoissa ärsyttää eniten Quiet is the New Loud –biisissä tehdyt varsin perusteettomat ja löyhät käsiteparit kuten slow is the new fast ja love is the new hate. Miten niin?

Levyn kuunteleminen on helppoa, biisit soljuvat mukavasti, mutta syvemmät kokemukset jäävät puuttumaan kokonaan. Revolucination on välietappi ihmiselle, joka haluaa siirtyä popista garagempaan ilmaisuun. Bändi toimii varmasti livenä paremmin kuin levyllä. Melko tyylikästä kesäistä kekkerimusiikkia. Jos levyllä olisi toinen yhtä hyvä biisi kuin Won’t Be in Your Way, antaisin numeroa paremman.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-20
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.