Pohjolan Valkeus – Invocatio

Kalevalaista lyriikkaa, hc-punkkia, shamanismia, latinaa, ääntä ja vimmaa. Kuulostaako tutulta? Yhteyden erääseen torniolaislähtöiseen rock-orkesteriin tekee täydelliseksi yhtyeen nimi, Pohjolan Valkeus. CMX teki samannimisen demon vuonna 1986.

Kysymys kuuluu siis: Kunnianosoitus, plagiaatti vai parodia? Aluksi tulee mieleen jälkimmäinen vaihtoehto, sillä laulu on vähän samantyyppistä mölinää kuin mitä Yrjänäkin aikoinaan päästi suustaan. Kun kaikki levyn kappaleet, paria poikkeusta lukuun ottamatta, ovat nimeltään xxxx-runo (esim. Rajakivi pakanamaan –runo, Kuolemanruno, Kekäleiksi talot metsät –runo) vaikuttaa kovasti siltä, että ollaan piruilu- tai ainakin huumorimielessä liikenteessä. Mutta ei. Jokseenkin vakavissaan tämä joensuulaistrio vaikuttaisi olevan.

Invocatio on erittäin rasittavaa kuunneltavaa. Folk-vivahteisen metallin ja punkin merkeissä kaahaillaan pääosin ihan sutjakkaasti, mutta kitaristivokalisti T. Kankaan laulu on aivan käsittämätöntä tuubaa. Mies kuulostaa siltä kuin a) olisi paskalla b) leikkisi ilkikurista metsätonttua c) yrittäisi matkia Nasse-setää tai d) tekisi kaikkia edellä mainittuja samanaikaisesti. Näin suhteellisen pätevästi kirjoitetut tekstit menettävät täysin merkityksensä eikä musiikki jaksa kiinnostaa pätkääkään. Eikä näiden jätkien hardcore itsessäänkään ole kovin innovatiivista.

Aluksi Invocatio vaikutti täysin kuuntelukelvottomalta tekeleeltä. Männyn, tervan ja saunan tuoksun sijaan levystä välittyi erinäisten ihmiseritteiden tympäisevä haju. Muutaman pyörähdyksen jälkeen alkoi haju hieman haihtua. Kynsin hampain on siis todettava, että levyltä ehkä sittenkin löytyy jotakin hyvää, mutta vokaalipuoli on vain ja yksinomaan perseestä.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-15
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.