Clifton Sextet – Tiesitkö Tämän Minusta?

Orkesteri itse luonnehtii musiikkiaan salonki-rockiksi, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan. Minä luonnehtisin Clifton Sextetin musiikkia kypsäksi ja kunnianhimoiseksi suomi-rockiksi (oli suomi-rock sitten kirosana tai ei). Clifton Sextetin soinnissa on jotain, joka tuo mieleen Liekin ja jotain joka tuo mieleen Egotripin, mutta yhdistelmä on uniikki. Yhtye ei ole kauttaaltaan surumielinen, mutta sointi ajoittain kaihoisa ja silti positiivinen. Yhtye soi välillä mystisesti, mutta selkeyttää sanomansa aina biisin jossain vaiheessa ja alleviivaa tärkeiksi kokemiaan asioita. Soittotaito on varmoissa kantimissa ja eroa ammattimuusikoiden toteutukseen ei ole löydettävissä. Vielä bonuksena voisin mainita selvästi keskitasoa paremmat ja selkeämmät perussoundit.

Laulaja todellakin tuo välillä mieleen Liekin vokalistin, mutta kun Liekissä turvaudutaan hentoiseen tulkintaan, tuuttaa Clifton Sextet välillä rock-musiikin traditioiden mukaisesti ns. koko kaistan leveydeltä. 45 kierrosta on positiivinen ja energinen hyvänolon biisi, joka soi isosti. Piano sopii lauluun erinomaisesti ja soundi on kohdallaan. Jazz-vaikutteille altistunut Toinen yö Monte Carlossa on muutaman kuuntelukerran jälkeen eheä ja toimiva. Hetki ennen vallankumousta-biisin riffittelystä tulee jotain kautta mieleen Placebo. A-osien harmoniat voisi miettiä tarkemmin, ei melodiaa tarvitse väkisellä tehdä ”vaikean” kuuloiseksi. Kertosäe toimii hyvin.

Rikon, poltan & hävitän on surumielinen ja koskettava kappale, josta aito paha olo välittyy. Olisin toivonut, että tässä biisissä kerto ei lähtisi samalla lailla kuin muissa biiseissä, mutta vaihtoa hyväksi havaittuun kaavaan ei näköjään tullut. Nimibiisin kitaraintro tuo vahvasti mieleen CMX:n. A-osassa laulajan tuplattu laulu on parhaita hetkiä tällä levyllä. Tuollaiseen herkkyyteen harva pääsee ikinä kiinni. Tämä levyn päättävä melankolinen laulu on ehdottomasti paras biisi.

Clifton Sextet minun käsitykseni mukaan tuntuisi täyttävän levytyssopimuskriteerit: se soittaa omia biisejään hienosti ja tarpeeksi omapäisesti. Omakustanteissa toivoisi niin monesti lisää rohkeutta toteuttaa omaa visiota, niin tässäkin tapauksessa. Visio on olemassa, mutta ehkä sitä tulisi viedä aavistuksen hämärämmille alueille, maailmassa on jo tarpeeksi aika hyviä bändejä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-15
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.