Funeral For A Friend – Casually Dressed & Deep In Conversation

The Next Big Thing. Tai niin sanovat/sanoivat ainakin englantilaiset musiikkimediat tästä walesiläisestä rockbändistä. Englantilainen musiikkilehdistö on tunnetusti innokas löytämään sitä seuraavaa isoa nimeä ja yrittää tarvittaessa tehdä sellaisen väkisin. Edellinen tapaus, jonka muistan, oli Andrew W.K.:n debyyttilevy, jonka sanottiin pelastavan rockin tulevaisuuden. Hirveää kertakäyttötuubaa se kyllä minun mielestäni oli. Funeral For A Friend ei ole kyllä niin huono, mutta ei tämä mitään uutta tuo mihinkään.

Lehdistön hehkutuksella on yksi huono puoli. Jos levy ei sitten täytäkään odotuksia, niin bändin ura voi olla pidemmäksi aikaa pilalla. Ja jos ylistys on ollut lähinnä kotimaavetoista, niin ulkomailla voi ongelmia tulla juuri sen takia, että peruskauraa oleva levy on nostettu liian korkealle jalustalle. Funeral For A Friendin tapauksessa on käynyt juuri edellä kuvatulla tavalla. Tiedä sitten, onko se seikka, että Iron Maidenin Bruce Dickinson on kertonut diggailevansa bändiä, vaikuttanut myös median mielenkiinnon määrään. Oman osansa tähän tarjoaa vielä se, että Iron Maiden nappasi Funeral For A Friendin lämppärikseen Englannin ja osalle Euroopan kiertuettaan. Piti bändin tulla Suomeenkin, mutta Dickinsonin sairastuminen peruutti tuon keikan.

Entä se musiikki sitten? Emorockiksi tätä on väitetty ja sitä se kyllä ainakin minun mittareillani on. Bändi yhdistää melodista rockia, puhtaita vokaaleja, paikoittain aggressiivisempaa huutoa, tunnelmointia ja vähän kaikkea muuta, mitä nyt viime vuosina on tehty rockin saralla. Ensimmäisenä mieleen pomppaa Deftones, jota bändi on varmasti kuunnellut ainakin jossain vaiheessa. Joissain kohdin mieleen tulee kotoinen Disco Ensemble, jota on muokattu hieman kliinisempään muottiin.

Perusote levyllä on ihan hyvä ja tuotanto jyrää mallikkaasti, mutta mitään erityistä tarttumapintaa ei levyyn saa. Täytyy myöntää, että Englannista kiirinyt ylistys on nostanut itsellenikin odotuksia tämän levyn suhteen, eivätkä ne millään tapaa täyty tällä levyllä. Casually Dressed And Deep in Conversation on perushyvä ja hyvin tehty emorocklevy, jolla yksittäiset palaset toimivat kyllä hyvin, mutta kokonaisuudesta ei saada palastensa summaa, jos edes sitä. Tälle levylle joutuu ikävä kyllä sanomaan sen kaiken mielenkiinnon tappavan sanaparin: ihan kiva.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-31
Arvostelija : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.