Kotiteollisuus – +-0

Tämä neljän kappaleen single on samantyyppinen julkaisu kuin parin vuoden takainen Yksinpuhelu, siis uutta julkaisematonta ja jo julkaistua uusin versioin.

A: +-0 on taattua Kuolleen kukan nimen aikaista Kotiteollisuutta. Jyräävä riffi, betoninraskas Mikko Karmila -tuotanto yhdistettynä tarttuvaan laulumelodiaan ja patentoituun Hynys-ärjähtelyyn. Biisi on ehkä sinänsä KT-kaavaa toteuttavana yllätyksetön, toisaalta se myös todistaa samaisen kaavan toimivaksi.

B: Mukana on myös Meren Mutaa -kappaleen single-versio (a.k.a. soittakaa nyt saatana tätä radiossa -edit), josta ei sen enempää. Kolmas raita on kokonaan Karmilan show. Hän on saanut näppärällä riffinmuunnoksella Valtakunnan muistuttamaan Killing Jokea ja soittaa myös kitaraa ja bassoa tässä uudessa versiossa. Koska en juurikaan tunne KJ:n tuotantoa, on vaikea sanoa mitä biisiä tämä puolicovermaisesti muistuttaa, mutta lopputulos on joka tapauksessa onnistunut. Versio on sen verran erilaisempi ja jopa raskaamman kuuloinen kuin alkuperäinen, että jaksaa kuunnella sitä muutenkin kuin kuriositeettina. Lisää tällaisia “remixejä”! Viimeinen kappale sinkulla on Kuolleen kukan nimi – sessioiden karumpi ylijäämä, Iäisyyskutsu, josta päällimmäisenä jää mieleen murskaava kertosäe: Murhe seuraa murhetta…

Fanit eivät tähän pakettiin pety, ja miksei tämä kelpaisi muillekin raskaan suomenkielisen rokin ystäville.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2002-11-13
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.