Dioria – Pohjolandia

Karun pohjolan karu elämä on tarkastelun alaisena Diorian demolla. Jylhät kitaravallit ja perinteisestä iskelmästä mallia ottavat melodiat eivät nykyään ole ainutlaatuinen resepti hevibändille, mutta mitä siitä. Hyvää musiikkiahan noilla eväillä on viime vuosina tehty.

Demon johtotähtenä toimii aloitusbiisi Pohjolandia, joka on minullekin jo entuudestaan tuttu radioaalloilta. Tyylikkäästi valssirytmissä etenevä ja kertosäkeeltään etäisesti A.W. Yrjänän ja Ismo Alangon yhteistuotantona tekemää Elokuun Häävalssia muistuttava kappale toimii hyvin ja sen kansallisiin tuntoihin vetoavat lyriikat löytänevät yleisössä vastakaikua. Muut kolme kipaletta flirttailevat avoimemmin 80-luvun kanssa ja kuulostavat monissa kohdin, yllättävää kyllä, heviksi väännetyltä Yöltä. Laulaja Juha Niemelän äänikin kuulostaa kasarimaisittain ylitulkitsevalta Timo Rautiaiselta.

Bändi toimii passelisti, vaikka pientä petrattavaa löytyykin. Yhteensoitto tarvitsisi hieman lisää tiukkuutta ja tässä syyttävä sormi osoittaa voimakkaimmin rumpujen taakse. Kitarastemmat miellyttävät korvaa, vaikka Perkeleen kitaristin ja kosketinsoittajan välillä viuhuva soolo ei saumattomasti biisiin sovikaan. Sovituksiin on selvästi nähty vaivaa ja aidan matalimmasta kohdasta oikaisemisesta ei bändiä voi syyttää. Demon soundimaailma on myös oikein hyvä.

Henkilökohtaisesti en Diorialle erityisemmin syttynyt. Uskon kuitenkin, että kunhan rytmiryhmä toimisi vasaran lailla ja laulajan ulosanti saataisiin luontevammaksi, olisi yhtyeen musiikille tilausta. Demo on äänitetty jo yli vuosi sitten, joten on mahdollista, että nämä seikat ovat treenin myötä korjaantuneet. Tällä lätyllä sijoitutaan kuitenkin tukevasti keskikastiin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2004-09-27
Arvostelija : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.