Anssi Kela – Suuria Kuvioita

Anssi Kelan debyytti oli yllättävä menestys. Uusinta kohtaan ladattiinkin suuret paineet, joita on purettu mm. iltalehtien lööpeissä. Pettymys tai ei, on uusinta levyä kohtaan tunnettava hienoista kunnioitusta.

Kelalle on tosiaan tapahtunut juorulehtien lööpeissä paljon: kolareita, ero ja ties mitä. Se, mikä on jäänyt yllättäen pienemmälle huomiolle, on vasta julkaistu levy. Olisi voinut odottaa suurempaa mainontatulvaa ja -myrskyä levyn tiimoilta. Toisaalta Kela teki levyn kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa. Mies on itse soittanut lähes kaikki instrumentit levyllään: kitarat, rummut, bassot, kosketinsoittimet, huuliharput jne. Niin ja tietysti sävellykset, sanoitukset, tuotanto ja äänitys ovat miehen omaa työtä. Työn jälki on hämmästyttävän hyvää, vaikkei levyllä mitään ihmeellisiä sooloja kuulla. Hattua on pakko nostaa suuresta työstä.

Sitten itse sävellyksiin ja sanoituksiin. Levy starttaa levyn huonoimmalla kappaleella. Pahat pojat elokuvaan suunnattu Kipinöitä pomppaa linjasta täysin tekaistulla tekstillään. Elokuvan erästä tapahtumasarjaa kuvaavat rivit auto kiihdyttää ja kassakaappi / ketjun päässä hitaasti liikkuu sekoitetaan leffan pakolliseen rosvoromantiikkaan ja kappaleen uskottavuus on täysin hukassa. Laulu petetyille pitää sisällään koskettavasti lauletun kertosäkeen, Sormus-kappaleen ollessa lähinnä toisintoa edellämainitusta kertosäkeistöstä. Onhan molemmissa kappaleissa kyse samasta asiasta: parisuhdeongelmista. Kelan suurin ongelma onkin sanoituksissa. Iänikuista suomalaista jollotusta, johon jopa Zen Cafen Samuli Putrokin on sortunut. Sanoitusten teho laskee samoin kuin laatu, kun niitä tehdään jatkuvalla syötöllä.

Suuria kuvioita ja Faijan haamu ovat piristäviä poikkeuksia tällä levyllä. Joissakin kappaleissa on huvittavaa huomata todennäköisesti vahingossa sinne joutuneita tuttuja melodioita. Hauska ja rytmikäs Faijan haamu pitää sisällään samankaltaiset taustat ja rytmin kuin YUP:n Kaikki hyvin -kipale. Ensilumi saa Charlien enkelit -tyylisen kosketinkäsittelyn Anssin sormista.

Ennakkoluuloisesti ajattelin tämän levyn olevan yhtä hirveä kuin edellinen Kelan levy, mutta sitä se ei ole. Levy ei ole rikos ihmiskuntaa kohtaan, ja pääasiassa kyse tämänkin kokonaisuuden kuuntelemisessa on pelkojensa kohtaamisesta. Ainoastaan masentavat ja jo moneen kertaan kuullut sanoitukset mättävät pahasti.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-30
Arvostelija : Juha Kähkönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.