Rush – In Rio
Kanadalainen Rush on ollut proge-bändien aatelia jo 70-luvulta lähtien. Bändi on julkaissut käsittämättömältä tuntuvan tukun toinen toistaan hienompia levyjä, ja kerännyt itselleen vakuuttavan fanipohjan myös meillä Suomessa. Rush in Rio on järjestyksessä jo bändin viides live-levy.
Rush on siitä hauska bändi, että vaikka triolta löytyy live-levyjä runsain mitoin, ostavat fanit kiltisti kaikki julkaisut, eikä kukaan mutise sanaakaan rahastuksesta. Tämä johtunee siitä, että Rushin jäsenet ovat kaikki maailman arvostetuimpien muusikoiden listoilla, ja bändin live-kunto on todellakin kaikkien aikojen top10-tasoa. Ikäväksi meille suomalaisille tilanteen tekee tosin se, että Rushia tuskin tullaan näkemään koko Euroopassa, puhumattakaan pienestä pohjoisesta tasavallastamme.
Rush in Rio on hiljattain julkaistun DVD:n eräänlainen sivutuote. Hienoihin pahvikansiin pakattu triplalevy pitää sisällään Rushin pakolliset hitit, eli Yyzin, Closer to the Heartin, Dreamlinen jne. Omasta mielestäni kenties maailman paras kappale, massiivinen Natural Science on myös päässyt mukaan. Kolmoslevyllä on myös hieman harvinaisempaa Rushia, kuten By-Tor and the Snow Dog ja La Villa Strangiato. Kolmoslevyn loppuun on pistetty mielenkiintoisena lisänä pari The Board Bootlegs -raitaa, jotka nimensä mukaisesti ovat miksauspöydältä äänitettyjä bootlegejä. Saundi on näidenkin biisien kohdalla asiallinen, ja varsinkin Moving Picturesin päätösraita Vital Signs toimii mahtavasti.
Tästä järkäleestä voin todeta sen, minkä olen aikaisemminkin huomannut – Rush paranee vanhetessaan kuin viini. Vaikka viimeaikaiset studiolevyt ovat hieman vanhaa, “kunnon” Rushia heikompaa materiaalia, ei miesten livekunto ole kärsinyt rahtuakaan, pikemminkin päinvastoin. Laulaja-basisti Geddy Leen ääni on yhtä heleä kuin aina ennenkin, ja bassosta taipuvat Yyzin hypnoottiset kiemurat vaivattomasti. Kitaristi Alex Lifeson on saanut soittoonsa lisää arvokkuutta, ja maailman parhaaksi rumpaliksi moneen kertaan tituleerattu Neil Peart taikoo 360 astetta täyttävästä rumppupatteristostaan mahdottoman kuuloisia rytmejä. Peart-faneille on muuten luvassa jälleen makeaa mahan täydeltä. Kakkoslevyn O Baterista -nimellä kulkeva raita on nimittäin yli kahdeksanminuuttinen rumpusoolo. Mukana on jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua, ja voin sanoa, että vakavalla naamalla tätä sooloa ei kuuntele loppuun asti, siinä määrin mahtipontiseksi meno yltyy.
Jos aikaisemmat Rushin livet ovat puhkisoitettuja, kannattaa tämä paketti hankkia pikimmiten. Soundit ovat asialliset, materiaalia on laajalta skaalalta ja bändi yksi maailman parhaista proge-orkestereista mitattuna millä tahansa mittapuulla. Vaikka bändi on julkaissut vastaavia live-levyjä aikaisemminkin, eikä Rush in Rio siten tarjoa mitään mullistavaa, ei tästä jää mitenkään karvas maku suuhun. Kymmenen vuoden kuuntelun jälkeen olen todennut, että Rushiin ei voi kyllästyä. Pikemminkin nälkä kasvaa syödessä, ja siihen nälkään tämä kolmoislevy on kuin fantasiapitsa. Ekana tai ainoana bändin livenä tämä olisi selkeä femman paketti, mutta tällaisenaankin levy kohoaa helposti nelosen taltioinniksi.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-27
Arvostelija : Atte Jaakkola
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.