Impaled Nazarene – All That You Fear

Impaled Nazarene ei lannistu. Vaikka ikää kertyy ja ulostetta sataa päälle niin median kuin välillä yleisönkin suunnalta, bändi ei juuri aristele, vaan iskee aina takaisin entistä vihaisempana. Poliittisesti varsin epäkorrektina tunnetun orkesterin peräti kahdeksas pitkäsoitto ilmestyy levykauppojen hyllyille sopivasti joulumarkkinoita silmälläpitäen. Kas tästä pukinkonttiin koko perheelle sopivaa juhlamusiikkia, a vot!

All That You Fear on helppo nähdä luonnollisena jatkona pari vuotta sitten ilmestyneelle Absence of War Does Not Mean Peacelle. Soundit ovat alkuaikojen tuotoksista poiketen kirkkaat, ja myös musiikillisesti bändi on siirtynyt hyvän matkaa eteenpäin mielipuolisesta black/thrashista. Tietty hulluus on edelleen tallella, toisin kuin monilla saman ikäluokan yhtyeillä, mutta sävellykset osataan kanavoida tiivistetymmin ja selkeämmin vaihtelevilla nopeuksilla kulkeviksi black metal -rypistyksiksi. Rock-asennetta kaasunaamarimiehillä on mukana roppakaupalla.

Ensimmäinen uuden levyn mielikuva on vihaisuus. Ei Absence of Warillakaan paljon kukkaniityillä kirmailtu, mutta All That You Fearilla hampaat lyödään kurkkuun välittömästi avausraidan ensi hetkillä. Hitaammissakin kappaleissa tunnelma on yleensä suorastaan raivostunut, ja tuttuun tyyliin paukutus ei hellitä ennen kuin levyn viimeinenkin nuotti on soitettu. Perinteinen vuohibiisikin on aikamoista tappoa.

On hämmästyttävää, miten hyvin Mika Luttinen on saanut pidettyä äänessään samaa raivoa läpi bändin yli kymmenvuotisen taipaleen. Liian varhain poistuneen Teemu Raimorannan paikalle hankittu lead-kitaristi Tuomo Louhio osoittautuu hänkin päteväksi mieheksi. Melodiat lähtevät kitarankaulalta terävästi, mutta liikaan kikkailuun ei sorruta.

Vahvimmillaan nykyajan ImpNaz on hidastempoisemmissa kappaleissa. Levyn parhaimmistoa edustavat esimerkiksi yksinkertaisten, mutta tehokkaiden perusriffien varaan rakennetut The Endless War sekä Raimorannan muistoksi kirjoitettu Suffer in Silence. Luttista ei nähtävästi ole miellyttänyt tuntemattomien ihmisten selkääntaputtelu ja Hakaniemen yöllisten tapahtuminen jälkispekulointi. Eipä voi miestä syyttää. Kappaleen lopun See you somewhere, brother -hyvästejä voi pitää Impaledin asteikolla jopa liikuttavina, hieman Suomi Finland Perkeleen Blood Is Thicker Than Water -synkistelyn tyyliin.

Impaled Nazarene osaa myös yllättää pahanpäiväisesti. Moni bändin fani ei varmaankaan olisi odottanut suosikkinsa vielä jonain päivänä coveroivan Helloweenia, mutta All That You Fearilla tämäkin toteutuu. Tribulation Hell -kappaleessa kertosäe on pummittu suoraan muinaisesta Ride the Sky -pippelihevirallista. Sanatkin ovat lähes identtiset, lähinnä muutama kieltosana erottaa Impaledin version Kai Hansenin originaalista.

Vuohista, kaasunaamareista ja muista Impaled-tavaramerkeistä huolimatta All That You Fear ei tunnu bändin tavalliselta tuotokselta. Impaledin levyjä ei ole koskaan voinut kutsua erityisen huumoripitoisiksi, mutta tietty pilke on aina ollut silmäkulmassa. All That You Fearilta se tuntuu puuttuvan, ja se valitettavasti syö levyn tehoa. Tietyn omaleimaisuuden puute saa bändin uutukaisen ajoittain kuulostamaan turhan paljon miltä tahansa tusinametallistien tuotokselta. Varsinkin nopeammissa kappaleissa ajatus tuntuu välillä hukkuvan, ja silloin levy maistuu puulta. On vaikea eritellä, mitä yksittäisiä elementtejä on hukattu, mutta ne olisivat hyvin tärkeitä kuuluisan Impaled-tunnelman saavuttamiseksi.

Impaled Nazarene on mielenkiintoinen bändi. Päinvastoin kuin monet muut, se tuntuu muuttuvan vain vihaisemmaksi vanhetessaan. Tuskin tiedämme vielä ensi jouluna, mihin suuntaan poikien tie vie seuraavaksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-11-13
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.