Technicolour – Way Out

Jos tulee tunnetuksi nuorempien tyttöjen idoliseeraamana teinitähtenä, saa varautua siihen, ettei tekemisiä oteta kovin vakavasti. Miten helppoa olisikaan tyrmätä Jimi Pääkallon luotsaama Technicolour omien ennakkoluulojensa pohjalta. Lyttäys menisi vieläpä suurelle osalle lukijoista komeasti läpi. Mielikuvat Clichén ajoilta ja solistin julkkisimago tekisivät tehtävänsä. Toisaalta herra Pääkallon media-arvo lienee ollut huomattava etu uuden bändin alkutaipaleella. Tuskin levytyssopimusta ja keikkatarjouksia olisi irronnut yhtä helposti, jos kaikki bändin jäsenet olisivat olleet totaalisen tuntemattomia parikymppisiä äijiä.

Odotukseni Way Out -levyä kohtaan olivat muodostuneet lähinnä Fireflies-kappaleen perusteella. Ahkera radiosoitto osoitti sen olevan tietyllä mittapuulla hyvä singlevalinta. Päättelin menestyksen olevan Jimin uskollisten ihailijoiden ansiota, niin vähäveriseltä kappale kuulosti. Kokonaisuudessaan levy oli parempi. Technicolour paljastui Clichétä uskottavammaksi yhtyeeksi.

Bändin tavoitteena on ollut kansainväliseltä kuulostava, ajaton stadionrock. Jo solistin supisuomalainen aksentti tekee sen, että kansainvälisyyteen on vielä matkaa. Se, että suomalaisuus kuuluu läpi, voi olla hyvä asia. Bon Jovilla ja U2:lla on ollut vankka vaikutus, mutta tämä ei silti vaikuta yhtä lainatulta kuin monen angloamerikkalaisen opetuslapsen tuotos.

Muissa tavoitteissaan yhtye on onnistunut melko mukavasti. Enemmistönä levyllä ovat energiset, lennokkaalla kertosäkeellä varustetut kappaleet. Potentiaalisia hittejä ja livesuosikkeja löytyy useampia. Muutamissa hitaammissa paloissa on häiritsevää kömpelyyttä. Kun särökitara ei auliisti peitä pieniä heikkouksia, paljastuvat puutteet poikien soittotaidossa.

Technicolourin edustama musiikkityyli jakaa mielipiteet riippumatta esittäjästä. Ei Bon Joviakaan arvosteta otsa rypyssä, mutta moni siitä silti on vuosien mittaan tykännyt. Technicolourin kanssa on sama juttu. Vaikka en itse innostukaan, lajissaan ja Suomen mittakaavassa yhtye on tehnyt kelpo levyn.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2004-01-09
Arvostelija : Maija Repo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.