Nirvana – Bleach

Nirvana, tuo sukupolvi X:n äänitorvi ja varmasti 90-luvun plagioiduin seattlelainen yhtye. Se, joka ei Nirvanasta ole koskaan kuullut, voi lopettaa lukemisen tähän ja palata takaisin europopin tai muun ylituotetun ja sieluttoman muoviroskan pariin. Räkäisen punkin, herkän popin ja hevimetallin hybridi, grunge, heräsi ensimmäiseen ja viimeiseen kukoistukseensa tämän yhtyeen myötä, eikä vähiten keulahahmo Kurt Cobainin ansiosta, jonka antisankarimainen elämänasenne ja renttumainen habitus kulminoitui lopulta ennenaikaiseen kuolemaan oman käden kautta keväällä 1994. Cobainin lähtemätöntä vaikutusta nykyajan rockmusiikkiin on kuitenkin mahdotonta kiistää ja Nirvanan tuotantoa heikommin tietäville on varmasti hyvä oppia, että mistä tässä kaikesta on kysymys.

Ennen lopullista läpimurtoa yhtye levytti 10 demon edesauttamana pienelle Sub pop -levy-yhtiölle räkäisen ja tuhnulta kuulostavan ensilevynsä Bleachin. Vain muutamassa päivässä minimaalisella budjetilla, vuorotellen humalassa ja meskaliinipöllyssä äänitetty mutainen rykäisy antoi varsin hyvin esimakua siitä, mitä tuleman piti muutaman vuoden päästä Nevermindin muodossa. Osa levyn kappaleista on monotonista indierockia, ehkä hiukan nykyajan stoneria muistuttavaa renkutusta, mutta mukana on myös todellisia helmiä, jotka ovat rocksävellyksinä verrattomia. Pienimuotoisena hittinäkin tunnettu minimalistinen semiballadi About a Girl onkin selkeästi levyn parhaimmistoa Shocking Blue -coverin Love Buzzin kanssa.

Kappalerakenteet ovat sitä perinteistä säe-kerto-säettä, mutta soundi ja asenne koko hommassa olikin se tärkein asia. Kasalla erilaisia säröjä, tahattoman epätarkalla soitolla, humalaisella muminalla ja flunssaiselta kuulostavalla rääkymisellä luotiin pohja ns. Seattle-soundille ja pedattiin tietä vuoden 1991 huippumenestyksekkäälle Nevermind-pitkäsoitolle.

Nirvanan uraan mahtuu jos jonkinsorttista materiaalia, mutta tällä debyyttijulkaisulla kappaleet ovat suurinpiirtein samasta puusta vuoltuja. Yhtäkään Smells Like Teen Spiritin tasoista superhittiä levyllä ei ole, mutta Bleach on merkkipaalu siinä missä Black Sabbathinkin debyytti. Nirvanan vahvuus koko uran ajan kuitenkin piili siinä, että sillä ei ole yhtäkään huonoa julkaisua saatikka kappaletta eikä yhtyeen suosio koskaan näyttänyt hiipumisen merkkejä. Bleach on mainio tapa sivistää itseään tutustumalla loistavan yhtyeen menneisyyteen ja juuriin. Vaikea levy se ei ole, mutta tarttuvia hittiralleja odottaville se voi olla hienoinen pettymys. Kokonaisuutena levy oli ja on kuitenkin osa rockhistoriaa ja kiistattoman intensiivinen esitys nuorilta muusikoilta, joista joskus olisi tuleva megasuosittuja.

Arvostelu julkaistu : 2003-10-29
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.