Anathema – A Natural Disaster

On ironista, että Anatheman ensimmäinen levy on nimeltään Serenades, ja uusin A Natural Disaster. Asiat voisivat hyvin olla päinvastoin, niin unenomaisen samettisia tunnelmia yhtye tuoreimmalla albumillaan kutoo. Konsepti on pääosin sama kuin kahdella edellisellä levyllä: kauniin atmosfääristä Pink Floyd -vaikutteista rockia, jossa ei ole häivääkään orkesterin doom metal -juurista muistuttavia tekijöitä. Verkkaista fiilistelyä kyllä tarjoillaan, mutta pääpaino on synkkien tuomionjulistuksien sijaan seesteisissä, lähes romanttisissa tunnetiloissa.

Valitettavasti on todettava, että Anathema tekee tätä nykyä lähinnä rentoutumismusiikkia. Koukkuja on suoristettu ja utuista maalailua on lisätty siinä määrin, että selkeiden kappaleiden tilalla on enää epämääräistä eeppisyyttä, jossa emotionaaliset elementit kamppailevat elintilasta. Fragile Dreamsin ja Deepin kaltaisia syvältä koskettavia lauluja on näin ollen turha etsiä tältä levyltä. Alkupuolen Balance ja Are You There? ovat kyllä hyviä yrityksiä, mutta niiden dramaattinen teho jää lopulta aika pieneksi.

Tasaisen yhtenäisyyden ja tasapaksuuden rajamailla leijailevan levyn paras raita on myös efektikylläisin esitys. Vocoder-laululla maustettua Closeria kuunnellessa voi antaa mielikuvituksen lentää hypnoottisesti toistuvan the Dreamworld is a very scary place -hokeman syöpyessä mielen uumeniin. Albumilla on Judgementin ja A Fine Day to Exitin tapaan myös yksi ”pakollinen” nopea raita, Pulled Under at 2000 Metres a Second, joka on mukava välinostatus levyn keskivaiheilla. Niin ikään pakollinen lienee levyn päättävä kymmenminuuttinen progehirmu Violence.

Anathema on bändi, jonka uran jokaista tähänastista kehitysaskelta on ollut ilo seurata, mutta nyt on ikävä huomata bändin jääneen polkemaan paikalleen. A Natural Disaster ei missään nimessä ole huono levy. Itse asiassa uskon vakaasti Cavanagh-veljesten olevan kykenemättömiä tekemään täysin mitäänsanomatonta musiikkia. Levyn eteerinen unimaailma miellyttää varmasti paremmin niitä, jotka eivät ole Anathemaa aikaisemmin kuulleet. Minun mielestäni bändi saavutti uuden tyylisuuntansa huipun Judgement- ja Alternative 4 –levyillään. A Natural Disaster ei tuota käsitystä horjuta, eikä se ole tarpeeksi rohkea veto, jotta voisi puhua mistään uudesta tyylistä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-12-04
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.