Morbid Angel – Heretic

Morbid Angel on yhtye, jonka saavutuksia ei voi sivuuttaa kukaan. Se ei ole pelkästään luonut jotain omanlaista ja ennennäkemätöntä, vaan onnistunut 15 vuoden aikana myös uusiutumaan ja näyttämään suuntaa jokaisella levyllään muille.

Bändi on tällä kertaa kehittänyt entistä demomaisemman äänimaailman, joka on silti jäljittelemätöntä Morbid Angelia. Taas on lähdetty täysin omille teille ja jätetty kaikki nykymusiikin trendit omaan arvoonsa. Tunnistettavat peruselementit ovat kuitenkin tallella: Trey Azagthothin kitaratyöskentely on jälleen todellista avohoitokamaa, Sandoval tekee yhä ilmiömäistä työtä rumpusetin takana ja Steve Tucker palasi laulajan tontille muutaman vuoden tauon jälkeen.

Levy on täynnä kieroja, ennalta-arvaamattomia ja likaisia riffejä. Nokkelia ideoita löytyy ajoittain, mutta biisejä vaivaa mitäänsanomattomuus eivätkä ne aukea edes ajan kanssa. Tekelettä kuunnellessa tuntuu kuin olisi lähtenyt seikkailemaan inhottavan mielenkiintoiseen viemäriverkostoon, mutta missään ei näy ulospääsyä.

Kaikessa sekavuudessaan Heretic ole mikään tyylillinen yllätys. Jotain tällaista Floridan kuolonmetallisteilta osasikin odottaa. Itse asiassa se on elävä todiste siitä, miten vaikeaa äärimusiikkia soittavien bändien on kehittyä ja säilyttää samalla uskollisuus alkuperäiselle hengelle. Tämän takia maailma on täynnä bändejä, jotka joko myyvät itsensä, tai tekevät debyyttilevyn kymmeneen kertaan. Siinä missä Deathin viimeinen levy oli huipputekninen ja vaikea, piti Schuldiner koko ajan järjen matkassa. Azagthoth sortuu puolestaan yliyrittämiseen, eikä Heretic ole mitään muuta kuin vaikea.

Missä ovat ne pää ja häntä, Trey?

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-10-21
Arvostelija : Kami Launonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.